Arvostelussa Google Pixel 2 – Android-kuninkaan paluu
6
Valtteri Ahonen
Sisällys
Googlen Pixel-puhelimia pidettiin vuoden 2016 parhaina Android-puhelimina muun muassa loistavien kameroidensa takia. Suomalaisten harmiksi puhelimen saatavuus oli kuitenkin huono, eikä sitä myyty suoraan täällä laisinkaan. Valitettavasti on todettava, että tässä suhteessa Pixel 2:n lanseeraus syksyllä 2017 ei tuonut muutosta. Googlen verkkokaupasta tilatessa tulee antaa yhdysvaltalainen osoite (tai muu maa, jossa Pixel 2 on virallisesti myynnissä). Jotkin jälleenmyyjät tuovat puhelinta Suomeen, mutta suomilisää on hinnassa varsin paljon.
Tekniset tiedot
Järjestelmä:
- Android 8.1.0 Oreo
Mitat:
- 145,7 x 69,7 x 7,8 mm
Paino:
- 143 g
Näyttö:
- 5” AMOLED 1920x1080, Gorilla Glass 5
Suoritin:
- Snapdragon 835, 2,35 Ghz + 1,9 Ghz, 64 bittiä ja 8 ydintä
RAM:
- 4 GB
Tallennustila:
- 64 tai 128 GB
Kamerat:
- Takana 12,2 megapikseliä, automaattilasertarkennus, f/1.8, OIS ja EIS Etukamera 8 megapikseliä, f/2.4, kiinteä tarkennus
Yhteydet:
- Wi-Fi 802.11 a/b/g/n/ac 2x2 MIMO, Bluetooth 5.0 + LE, NFC
SIM:
- nano-SIM / eSIM
Akku:
- 2700 mAh, pikalataus
Muuta:
- USB Type C -latausliitäntä, sormenjälkilukija takana, eteen suunnatut stereokaiuttimet, Active Edge, IP67 suojattu
Ulkonäkö
Pixel 2 jakaa kansaa ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin sen näyttöä ympäröivät reunukset ovat suhteellisen paksut etenkin ylä- ja alareunoissa. Nykyaikana on muodin mukaista minimoida etupaneelin pinta-ala, joka ei ole näyttöä. Itse pääsin aiemmin testaamaan One Plus 5T:tä, joka oli yhtiön ensimmäinen 18:9-näytöllä varustettu laite, enkä oikein nähnyt pitkulanäytön positiivisia puolia. Pixel 2:n isoveli, Pixel 2 XL, on myös 18:9-laite, mutta sellaista emme tällä kertaa saaneet testiin hankittua.
Puhelimessa on eteen suunnatut stereokaiuttimet, mikä on mielestäni ainoa oikea kokoonpano. Vasemmassa yläreunassa voi nähdä myös etukameran, mutta muutoin etupuoli on tyhjä. Aina päällä oleva näyttö näyttää kellonajan, päivämäärän, tulevat hälytykset sekä ilmoituskuvakkeita. Aina päällä olevan näytön saa toki kytkettyä pois päältä, mikäli haluaa esimerkiksi venyttää akkukestoa äärimmilleen.
Toinen kansaa jakava tekijä on puhelimen kaksiosainen takakuori. Toisten mielestä ylälaidan lasiraita ei ehkä ole kovin tyylikäs. Omaa silmää se miellyttää, minkä lisäksi se helpottaa hahmottamaan miten päin puhelin on kädessä, kun siihen tarttuu sen ollessa vaikkapa taskussa. Lasialuetta on edellisestä iteraatiosta hieman kutistettu.
Pääkameran linssi on sijoitettu aivan puhelimen yläreunaan led-salaman viereen. Sormenjälkilukija on lähempänä takakuoren keskiosaa, kaukana linssistä, kuten kuuluukin. Sormenjälkilukijan väitetään olevan maailman nopeimpia, enkä testien perusteella osaa tätä väitettä kumota tai vahvistaa. Tunnistustarkkuus on mielestäni hyvä ja nopeus kiitettävä.
Pixel 2 on metallikuorinen, mutta ei välttämättä tunnu siltä. Google on päättänyt maalata puhelimen, joten takakuoren alumiini ei ole näkyvillä. Yhtiö varoittaa, että esimerkiksi farkkukangas saattaa ajan mittaan värjätä pintaa, mutta ainakaan testikuukauden aikana tällaista ei ole havaittu tapahtuvan, vaikka testikappaleena oli valkoinen malli, jonka luulisi olevan kaikkein herkin.
Toisella laidalla on kaksi metallista painiketta: virtanäppäin ja äänenvoimakkuuden säätö.
Kyseessä on ns. unibody-ratkaisu, eli puhelinta ei saa (helposti) itse auki, eikä esimerkiksi akku ole (helposti) vaihdettavissa. Puhelin on IP67-sertifioitu, eli vesi- ja pölytiivis. Merkintä kertoo, että puhelin kestää hetkellisen upotuksen veteen.
Tekniikka
Paperilla Pixel 2 ei ole mitenkään ihmeellinen puhelin. AMOLED-näytön resoluutio on “vain” 1920x1080, keskusmuistia on “vain” 4 gigatavua ja kamerassa on “vain” 12 megapikseliä. Puhelinta hetken käytettyään on kuitenkin helppo todeta, että Google on aivan oikealla tiellä, kun se keskittyy käyttökokemukseen sen sijaan, että yrittäisi saada mukaan suurimmat numerot. Samaa maltin (ja mielestäni järjen) linjaa ovat viime aikoina kyllä noudattaneet monet muutkin valmistajat.
Kertaakaan en testin aikana harmitellut, että “voi kun vaan olisi enemmän pikseleitä”. Ainakin 5-tuuman kokoluokassa perinteinen teräväpiirtotarkkuus on aivan tarpeeksi. Pikselitiheys on 441 ppi, eli esimerkiksi Applen mittarilla parhainta Retina-luokkaa. Ehkä kohtuullinen pikselimäärä on yksi syy siihen, että Google on saanut pienehköstä akusta puristettua koko päiväksi virtaa.
Muilta ominaisuuksiltaan näyttö on erinomainen. AMOLED-tekniikka takaa syvät mustat ja suhteellisen vähävirtaisen aina päällä -ominaisuuden. Väriprofiileja on tarjolla kolme, joista kaksi ensimmäistä ovat saturaatioltaan maltillisempia ja viimeinen räikeä ylilyönti. Hieman harmillista, ettei saatavilla ole enempää portaita.
Suorittimena Pixel 2:ssa toimii tietysti ko. vuoden huippumalli, eli Qualcomm Snapdragon 835. Tässä suhteessa Pixel 2 ei ole sen parempi kuin kilpailijatkaan, mutta jotenkin erityisen nopealta ja napakalta puhelin kyllä käytössä tuntuu. En usko, että mikään tällä hetkellä markkinoilla oleva puhelin olisi arkikäytössä yhtä varma ja sulavakäytöksinen, huolimatta siitä, että Pixel 2:ssa on muistia vain 4 gigatavua.
On ilo todeta, että Google on irtaantunut tallennustilasta pihistelevien joukosta: pienin saatavilla oleva tila on 64 GB, suurempi 128 GB. Tämä on tietysti tarpeellistakin, sillä monen harmiksi muistikorttipaikkaa ei laitteesta löydy.
Akun kapasiteetti on kokoluokkaan nähden ymmärrettävä 2700 mAh, vaikka ainahan sitä suurempaa toivoisi. Google on saanut tästä kuitenkin tiristettyä varsin hyvin koko päivän akkukeston. Jos lähtee viettämään iltaa, niin joutuu töiden jälkeen kyllä lataamaan puhelimen, mutta normaalina arkipäivänä se kestää kohtalaista käyttöä aamusta iltaan ilman mitään virransäästöominaisuuksia. Suurempiin puhelimiin nähden mehuja on yksinkertaisesti vähän vähemmän.
Pixel 2:ssa on nano-SIM-kortin ohella mahdollisuus käyttää eSIM-palvelua, mutta sellaista ei vielä Suomessa ole tarjolla. Onneksi myös perinteinen vaihtoehto on vielä mukana.
Käytettävyys ja ohjelmisto
Googlen laitteet ovat aiemmin olleet referenssilaitteita. Nexus-puhelinten tarkoitus oli näyttää, mihin puhdas Android pystyy. Pixel-puhelinten kanssa tämä on hieman muuttunut, sillä mukana on ominaisuuksia, joita varsinaisesta puhtaasta, valmistajille jaettavasta Androidista ei löydy. Puhdas Android ja sen esittely on kuitenkin edelleen tärkeää, huolimatta muutamista lisäominaisuuksista ja eksklusiivisesta launcherista.
Kotinäytöltä löytyy alalaitaan siirretty hakupalkki ja muodin mukaisesti saatavilla on aloitusnätön vasemmalta puolelta löytyvä virta, johon saa näkymään vaikkapa omia tapahtumia, pörssikursseja ja uutisia. Hakupalkki on näppärä ja nyt järkevässä paikassa. Sen kautta voi hakea niin nettisisältöä kuin puhelimen sovelluksia ja vaikka yhteystietoja.
Yksi puhelimen hauskemmista ominaisuuksista on musiikin tunnistus. Puhelin tunnistaa, kun ympärillä soi musiikkia ja näyttää aina päällä -näytöllä artistin ja kappaleen nimen. Ilmoitusvalikkoon ilmestyy myös linkki, josta pääsee katsomaan lisätietoa artistista kappaleen sanat. Tunnistusominaisuus on toteutettu offlinessa, eli puhelin ei lähetä kuulemaansa mihinkään analysoitavaksi. Tämä tietysti rajoittaa aika paljon tunnistuskykyä, mutta testin aikana se tunnisti kyllä ainakin allekirjoittaneelle täysin tuntemattomia kappaleita ja esittäjiä esimerkiksi TV-sarjoista. Googlen mukaan se tunnistaa “kymmeniä tuhansia” kappaleita.
Yksi suurimmista Pixel 2:n myyntivalteista on Google Assistant -integraatio, mutta sen käyttäminen Suomessa vaatii puhelimen kielen asettamista englanniksi. Pixel 2:ssa on ns. Active Edge -toiminto, eli puhelimen reunoja voi puristaa Assistantin aktivoimiseksi. Ominaisuutta ei valitettavasti voi käyttää mihinkään muuhun, eli jos kieli on suomi ja Assistant näin ollen pois käytöstä, niin Active Edge ei myöskään ole päällä eikä puristaminen tee mitään.
Kamerat
Odotukset Pixel 2:n kameran suhteen olivat korkealla, sillä edellisiä Pixel-puhelimia suitsutettiin paljon juuri niiden kuvausominaisuuksien vuoksi. Google ei pettänyt tänäkään vuonna, ja Pixel 2:n kamera onkin lähes järjestäen rankattu älypuhelinkameroiden ykköseksi. Tulokset on saavutettu raudan ja ohjelmiston tiukalla yhteistyöllä.
Muotokuvamoodi (Portrait mode), tai Pysty, kuten Pixelin käyttöliittymä sitä tituleeraa, on viime vuoden muotiominaisuus, joka jokaisesta kamerasta tulee nykyisin löytyä. Muut valmistajat ovat toteuttaneet toiminnon kahdella linssillä, joilla saadaan taltioitua efektin avuksi syvyystietoa, mutta Google on päättänyt, että yksikin linssi riittää. Pixel 2 hyödyntää kahden linssin sijasta koneoppimista, joka pystyy yllättävän luotettavasti tunnistamaan, mikä kuvassa tulisi jättää teräväksi. Google pystyy hyödyntämään tätä toiminnallisuutta myös etukamerassa, mikä on asteen harvinaisempaa ja mielestäni myös hyödyllisempää: huomattavasti useammin käytin ominaisuutta etu- kuin takakameralla.
Pixel 2:n pääkamerassa on edellisvuoden tapaan 12 megapikseliä. Tällä kertaa ne ovat kuitenkin teknisesti hieman erilaisia, nimittäin jokainen kennon pikseli on jaettu kahteen alipikseliin. Alipikseleiden avulla valokuvattavasta kohteesta saadaan luotua karkea syvyyskartta, jonka avulla voidaan hienosäätää muotokuvamoodin taustan sumennusta. Periaatteen voi ajatella toimivan samaan tapaan kuin ihmisen kaksi silmää.
Googlen HRD+-kuvaustila on oletuksena päällä aina, eikä sitä edes saa pois päältä ennen kuin asetuksista käy napauttamassa päälle ko. valinnan. Eli Googlen ajatus selvästikin on, että suurimmalla osalla käyttäjistä ei ole syytä käyttää mitään muuta kuvaustilaa, ja tämä on varmaankin myös totta. HDR+:lla kuvaaminen on nopeaa huolimatta siitä, että kamera nappaa aina useamman kuvan kerralla, ja tulokset ovat usein loistavia. Kuviin tallentuu sekä tummien että valoisten alueiden yksityiskohtia ilman sarjakuvaefektiä.
Pixel 2:n kameran vahvuus on suuressa dynamiikassa. Kuviin tallentuu hyvin yksityiskohtia sekä valoisiin että varjoisiin kohtiin, minkä ansiosta kuvista useammin tulee onnistuneen näköisiä. Kamera tallentaa joko automaattisesti tai käyttäjän halutessa kuvien mukaan myös pari sekuntia liikettä.
Etukamerassa ei ole optista kuvanvakainta eikä automaattitarkennusta, mutta se tallentaa silti mielestäni loistavaa jälkeä. Esimerkiksi Samsungin puhelimiin verrattuna etukameran tuottamat kuvat ovat terävämpiä. Tämä ei johdu pelkästä raudasta, vaan ehkä enemmänkin erilaisista mieltymyksistä algoritmeissa, mutta Pixel 2:n tulos miellyttää kyllä omaa silmää.
Kameran käyttöliittymä on erittäin yksinkertainen ja manuaalisäätöjän on niukasti (eikä niiden käyttökään ole niin intuitiivista kuin monilla kilpailijoilla). Tarjolla on sentään muutama kuvaustila, kuten panoraama ja “Pysty”, eli muotokuvatila. Panoraamatila on itse asiassa yksi puhelimen kameran suurimmista heikkouksista. Se on todella epävarma ja sillä on vaikea saada hyviä tuloksia. Myös kuvan ottaminen on kömpelömpää kuin voisi olla.
Hauska ja varsin vaikuttava lisä ovat AR-tarrat. Puhelin osaa analysoida kuvassa näkyvän pinnan ja luoda sen päälle erilaisia liikkuvia kuvia. Hahmon näkee kuvassa reaaliaikaisesti ja siitä voi kuvata videoita ja valokuvia. Kameraa voi liikutella hahmon ympärillä aivan kuin se olisi todella olemassa. Julkaisuvaiheessa mukana on mm. Star Wars ja Stranger Things -hahmoja.
Yhteenveto
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että puhelin on lähes täydellinen. Eteen suunnatut stereokaiuttimet, IP67-suojaus, hyvin sijoiteltu ja nopea sormenjälkilukija, laadukas AMOLED-näyttö, puhdas Android ja loistava kamera tekevät loistavan paketin. Ymmärrän kuitenkin sen heikkoudet monien silmissä, eikä niitä voi ohittaa. 2017-vuoden loppupuoliskolla lanseeratussa puhelimessa on ehkäpä “vuoden puhelin” -kandidaattien suurimmat reunukset näytön ympärillä ja se on varsin maltillisen kokoinen monelle isompaa näyttöä kaipaavalle. Myös akkukapasiteettia voidaan pitää lippulaivamallien keskuudessa keskinkertaisena, vaikkei keston kanssa testin aikana ongelmia ollutkaan. Kuulokeliitännän puutekin on trendikkyydestään huolimatta laskettava epäilemättä miinukseksi. Muun muassa näiden syiden vuoksi en voi antaa puhelimelle enempää kuin 4,5 tähteä, niin toimiva kokonaisuus kuin se onkin.
Käyttäjien kokemukset ja kommentit (6)
Tämän hintaisesta ja laadukkaasta luurista on vaikea etsiä puutteita, mutta yksi suuri miinus on ettei siinä ole microSD-korttipaikkaa.
Mitä muistikorttipaikalla tekee vuonna 2018? Tätä olen aina ihmetellyt varsinkin yli 60 gt sisäisellä muistilla varustetuissa malleissa. Sitä muistia kun ei saa täyteen puhelimen elinkaaren aikana jos sitä osaa käyttää oikein!
Hinta on aivan liian korkea kuluttajaasiakkaille koska alle 500 eurolla saa riittävän hyviä malleja.
Esim uutisen mallista on kaksi versiota, 64GB ja 128GB, jos ei muistikorttipaikkaa niin ostajan pitää valita malli jossa riittää muistia oletettuun tarpeeseen.
Malleissa joissa muistikorttipaikka voi arvioida hintaa, edelleen vuonna 2018 tuppaa ns isompi muistinen malli maksaan reilusti enemmän vs muistikortti, lisäksi jäkimmäinen on päivitettävissä.
Suurin osa puhelimista taitaa mennä käyttäjille joilla laite historiaa ja ikääkin, ei siis kyse alakouluikäisen ensimmäisestä puhelimesta.
Jos ajatellaan että jostain syystä aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, niin ei mitenkään tavatonta että jonkin 64GB mallin massamuistin saa täyteen ilman käyttövirheitä. Jos laitetta hyödyntää tehokkaasti niin eipä välttämättä se 128GB mallikaan ole yliampuva.
Jos meinaat että muistikortin sijaan voi hyödyntää esim USB musiteja, niin joillain voi toimia, mutta lähinnä tilapäisiin tarpeisiin.
Käyttövirhe on tavallaan massamuistin täytytminen, eli monesti suositellaan että vapaata tilaa olisi hyvä olla "reilusti", eli tuota noudatten jokin 64GB malli voi olla aika kituuttamista.
Hintakriittinen, ilman folohattujakin, arvostaa muistikortin edullisuutta vs useat pilvipalvelut, vähemmän nuukat tehostaa pilvipalveluita reippaalla paikallisella muistilla.
Heille joilla massamuistintarve on historiallisesti vähäistä, niin muistikorttipaikka on optio muuttuvalle tarpeelle, mutta ei välttämällä laitteen valintaperuste.
Edit, palvelin virhettä heitti toistamiseen.
Eipä sitä korttia edelleenkään tarvita enää mihinkään tämänkokoisissa malleissa. Tiedän kokemuksesta eikä kenelläkään tuttavalla ole vielä mennyt täyteen vaikkei he tiedä miten muistia tulisi sinänsä käyttää oikein. Liika tila vaan maksaa enemmän ja kun näiden käyttöikä on 2-3 vuotta ellei asenna custom romia niin jälleenmyyntiarvo on loppupuolella aika pieni.
Suurinosa tiedoista esimerkiksi työelämässä sijaitsee pilvessä. Nykyään puhelimen muistissa tai muistikortilla kuljetetaan harvoin työpaikan sähköisiä tietoja vaan ne on tallennettuna esimerkiksi Onedrive tapaisiin pilvipalveluihin. Myös kuluttajilla alkaa olemaan sama käytäntö jo oletuksena käytössä.
Ja jos taas siirrymme tietojen tärkeyteen niin pitäisi aina muistaa ettei ne saisi olla tallennettuna vain puhelimen/muistikortin muistiin. Jos meinaan ovat niin tiedot eivät tällöin ole käyttäjälleen millään tavalla tärkeitä vaan ne saakin poistua jos puhelimeen tulee vika.
Kännykkä ansaitsee yhden tähden jo pelkästään siksi, ettei sitä myydä virallisesti Suomeen. On ihmeellistä, että arvostelu asteikossa huomioida sitä ollenkaan.
Muistikorttipaikasta olen Näppishemmon kanssa samaa mieltä. Suurella muistilla olevassa kännyssä sille tuskin on käyttöä. Ei vaikka tuon kännyn käyttökelpoinen elinikä on pitkä ilman custom romia. Kyseiselle kännylle kun tulee minimissään Android R.
Varsinkin pienempi malli on osalla jo lähdössä liianpieni, 128Gt malli antaa useammalle pelivaraa. Muistikorti vähentäisi valmistajan hinnoittelu varaa.
Muistikorttipaikka ei pakottaisi miettimään ja hankkimaa muistia sen mukaan mitä voi tarvia käyttöaikana, tai ei paikota vaihtamaan vain sen takia että tarve ylittää ostohetkellä arvioidun.
Käyttäjiä on miljardeaja, suomessa miljoonia, ei yhtä työ, ja yhtä kotikäyttö tapaa.
ns työkäytössä muistintarve vaihtelee laidasta laitaan, sama myös yksityiskäytössä.
Mutta ei jokin 60Gt ole isokaan määrä kameralla täytettäväksi, jos kyse jostain 64Gt mallista, niin se on joillekkin tiukka jo lähtöön, jollekkin toiselle yllinkyllin.
Suomen kaltaisessa maassa missä nopeat halvat yhteydet on mahdollista käyttää pilvipalveluita suht tehokkaasti, joku kirjoitti hinnasta, niin muistikortti on aika halpaa ja tehokasta tilaa, vs monet pilvipalvelut.
Jos kulutus on lähinnä vain yhtäsisältö tyyppiä, löytyy helpommin hyviä pilvipalveluita, mutta jos sisältö on erityyppisiä, musiikki, videot, kuvat, documentit, jne. jne. niin vaikeammaksi menee.
Luonollisesti varmuskopiointi, mutta jos meinaat että ratkaisu on siirtä tiedot esim ulkoiselle levylle tilanpuutteen takia, niin silloin parempi että puhelimessa on riittävästi tilaa säilyttää kopiota, vaikka ei niitä puhelimessa tarvisi.
Tietojen säilymisen kannalta muistikortti on yllättävän hyvä media, mistikortti voi selvitä kunnossa vaikka itse puhelin hajoaisi ja sieltä pelastelu voi olla kustannuksiltaan varsin kallista. Muistikortin kohdalla kannattaa muistaa salausavainten säilytys niin että tiedot saa pihalle ilman alkuperäistä isäntä laitetta.