Arvostelussa OnePlus 5 – Tiukkaa rautaa edullisesti

Muotoilun osalta OnePlussan puhelimet eivät ole oikein koskaan olleet mitään erityisen omalaatuisia. Kaksi ensimmäistä puhelinta muistuttivat hieman LG:n tyylikieltä, kun taas OnePlus 3:ssa ja OnePlus 3T:ssä esikuvana oli aika selvästi HTC:n lippulaivapuhelimet. Yhtiö on vuosien saatossa varttunut ihan varteenotettavaksi puhelinmerkiksi, minkä johdosta OnePlussan voisi toivoa myös tuovan omaa näkemystä enemmän puhelimien muotoiluun.

Nyt esitelty OnePlus 5 on käytännössä iPhone 7:n klooni antenniratkaisuineen ja pyöristettyine reunoineen. Takakuori on kokonaan anodisoitua alumiinia. Värivaihtoehtoja on kaikkiaan kaksi kappaletta – harmaa ja musta – mutta väriä ei voi valita täysin vapaasti, vaan 64 gigatavun mallia saa vain harmaana ja 128 gigatavun versiota saa vain mustana. Omaan silmään testissäkin ollut musta versio on paljon ryhdikkäämmän ja tyylikkäämmän näköinen, mutta siitä joutuu myös maksamaan hieman enemmän hintaa. Lisähinta ei sinänsä ole ongelma, sillä pelkästä väristä ei joudu maksamaan ylimääräistä, vaan mukana tulee tuplasti enemmän muistia. OnePlus halunnee pitää tuotevalikoimansa mahdollisimman yksinkertaisena, minkä takia väri- ja tallennustilavaihtoehdot on sidottu näin voimakkaasti toisiinsa. Se helpottaa paljon varastonhallintaa.

OnePlus 5:n kuori on viimeistelty hyvin ja alumiini ei edes tunnu metalliselta, vaan sormituntuma on mielestäni jopa lähellä Nokian vanhoista Lumia-puhelimista tuttua polykarbonaattia. Puhelimeen ei tunnu edes sormenjäljet tarttuvan kovin helposti – mattamustassa rasvaiset jäljet pitäisi näkyä kohtalaisen hyvin.

Takakuoren yksinkertaista ilmettä rikkoo lähinnä yläkulmaan sijoitettu tuplakamerajärjestelmä, joka on ilmeensä osalta niin ikään kuin iPhone 7 Plussassa. Ovaalilla reunuksella ympäröity kamera sopii kuitenkin hyvin yleisilmeeseen, vaikka kameraa ei olekaan saatu ohennettua samalle tasolle puhelimen muun kuoren kanssa. Korko ei ole kuitenkaan niin suuri, että siitä aiheutuisi mitään käytännön ongelmia.

OnePlussan design edustaa vanhempaa aikakautta, sillä monet kilpailijat ovat siirtyneet jo koko etupuolen peittävään muotoiluun. Esimerkiksi Galaxy S8:ssa on tällainen näyttö. Perinteinen muotoilu ei ole lainkaan huono asia koska pitkien näyttöjen ongelmana on kurkottaminen yläreunassa oleviin elementteihin. Androidissa ilmoituskeskus on kuitenkin aika tärkeä käyttöliittymäkomponentti, johon ylettäminen ei saisi olla liian haastavaa missään tilanteessa. OnePlussan näytön koko on kuitenkin sen verran suuri, että pienillä sormilla puhelinta ei pysty yhdellä kädellä käyttämään.

Puhelimen oikealta kyljeltä löytyy on/off-virtapainike sekä SIM-korttipaikka kahdelle kortille – microSD-korttipaikkaa puhelimessa ei valitettavasti ole lainkaan. Vasempaan kylkeen on sijoitettu vuorostaan äänenvoimakkuuspainikkeet sekä mykistys-liukukytkin, joka edelleen luo vaikutelmaa iPhone-kopiosta. Sormenjälkilukija on sijoitettu fiksusti näytön alareunasta löytyvään kotinäppäimeen, joka ei nykymuodin mukaisesti ole enää painike vaan pelkkä kapasitiivinen kosketuslevy.

OnePlus 5:n pohjasta löytyy langallisten kuulokkeiden käyttäjien suureksi iloksi 3,5 millimetrin audiopaikka sekä tiedonsiirtoon ja akun lataamiseen tarkoitettu USB-C-portti, joka tukee myös audiota (eli voit kytkeä puhelimeen USB-kuulokkeet kiinni).

Tekniikka

Tuttuun OnePlus-tyyliin vitonenkin on raudan osalta huipputasoa. Järjestelmäpiirinä käytetään mitäpä muutakaan kuin 10 nanometrin prosessilla valmistettua Qualcommin Snapdragon 835:tä, johon on lyöty kiinni mallista riippuen kuusi tai kahdeksan gigatavua käyttömuistia. Edullisemmassa harmaassa mallissa on kuusi gigatavua ja kalliimmassa mustassa muistia on kahdeksan gigatavua. Molemmat määrät ovat sellaisia, että Tinder-ilmoitukset saapuvat kyllä kaikissa tilanteissa perille saakka.

Geekbenchissä OnePlus 5 nakuttaa tauluun pisteet 1872 ja 6579 (single- / multi-core). Single-core-tulos on samaa tasoa kuin Huawein uusimmat lippulaivapuhelimetkin saavuttavat (esim. Huawei P10), mutta multi-core-tuloksissa OnePlus 5 vaikuttaisi olevan omaa luokkaansa. Puhelin häviää kuitenkin armottomasti Applen iPhone 7:lle single-core-tuloksissa (3300 pistettä), mutta toisaalta voittaa sen useamman ytimen rasitusta testaavissa testeissä. Tulee kuitenkin muistaa, että OnePlus on jo jäänyt kiinni benchmark-huijauksesta, eli suoritin toimii tavallista aktiivisemmin kun puhelin käynnistää ennalta tunnistetun testiohjelman.

Graafista suorituskykyä koettelevassa GFXbench-ohjelmassa OnePlus saavuttaa hyvin pitkälle samat tulokset kuin Samsungin Galaxy S8 -älypuhelimetkin. Tämä ei ole erityisen yllättävää, sillä Galaxy S8:n jenkkiversioissakin käytetään Snapdragon 835:tä ja lisäksi näytön grafiikatkin renderöidään Full HD -resoluutiolla.

Näyttötekniikan osalta OnePlus 5 on varsin tutunoloinen, sillä puhelimen grafiikoita esitellään 5,5 tuuman kokoisella AMOLED-paneelilla, jonka resoluutio on 1080x1920 pikseliä. Tällaisia näyttöjä on löytynyt high-end-puhelimista jo parin vuoden ajan, joten tältä osin OnePlussan uutukainen ei tarjoa mitään uutta. Sen sijaan OnePlussan näyttö tukee nyt laajempaa DCI-P3-väriavaruutta. Puhelimen näytössä ei ole kaarevuutta eikä siinä ole siirrytty Samsungin Infinity Display -tyyliseen kehyksettömään muotoiluun.

Näyttömuistia OnePlus 5:ssä ei ole, mikä on vähän ikävämpi homma. Galaxy S8+:n käytön jälkeen huomasi kuinka kätevää on kun näytöltä voi tarkistaa kellonajan ilman puhelimeen koskemista. Puute ei ole kuitenkaan mikään deal breaker, sillä puhelinhan on muutenkin yleensä taskussa. Toisaalta OnePlussan liikkeestä heräävä Ambient Display -ominaisuus on ihan kelvollinen kompromissi. Värilämpötilan säätö puhelimessa on mahdollista.

OnePlus 5:n näyttö keräsi pian julkaisunsa jälkeen paljon kritiikkiä näytössä havaitun hyytelö- eli jelly-efektin takia. Käytännössä kyse on siitä, että nopean ylös-alas-vierittämisen yhteydessä näytön eri osat reagoivat hitaammin kuin toiset, jolloin näyttö tuntuisi venyvän hieman. Itse kuvittelin kyseessä olevan aluksi ihan suunniteltu käyttöliittymäefekti ja tietyllä tapaa tykkäsin siitä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan se on ilmeisesti vahingossa tullut “ominaisuus”, jota OnePlus ei itse pidä kuitenkaan virheenä. Joidenkin spekulaatioiden mukaan efekti johtuisi siitä, että näyttöpaneeli on asennettu (tietoisesti) väärinpäin puhelimeen. Joitain efekti saattaa häiritä, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta itseäni se ei kuitenkaan vaivaa niin paljoa että jättäisin puhelimen sen takia hommaamatta.

Kuten edellä tuli jo mainittua, niin OnePlus 5:stä on saatavilla tallennustilan suhteen kaksi eri kokovaihtoehtoa, 64 ja 128 gigatavua. Tallennustilan tyyppi ei ole yhdentekevä asia, vaan OnePlus lupaa puhelimien tallennusmuistin käyttävän kaksiväyläistä UFS 2.1 -massamuistitekniikkaa. Nopea tallennusmuisti ei ole mikään itsestään selvä asia, kuten Huawein P10 -älypuhelimesta huomattiin: Huawei päätyi ilmeisesti komponenttipulan takia käyttämään puhelimissaan sekaisin UFS- ja eMMC-tyyppisiä muisteja.

Akkuun saa ladattua varausta 3300 milliampeeritunnin edestä, mikä on hieman enemmän kuin Galaxy S8:ssa tai uudessa Honor 9:ssä. Akku on kuitenkin pienempi kuin esimerkiksi Galaxy S8+:ssa tai OnePlus 3T:ssä. Akun varauskapasiteetti ei voi koskaan olla liian iso, mutta sillä on myös omat huonot puolensa: samalla kun käyttöajat pidentyvät, kasvavat myös latausajat. Tästä syystä yksi jos toinenkin teknologiayhtiö on kehittänyt ratkaisuja, joiden avulla latausaikoja voidaan lyhentää radikaalisti. OnePlussassa käytetty “teholatausratkaisu” on nimeltään Dash Charge, jonka luvataan olevan kilpailijoita nopeampi, minkä lisäksi puhelin pysyy viileänä elektronien nopeasta liikuttelusta huolimatta.

Mitenkään poikkeuksellisen nopeana Dash Chargea on vaikea pitää kilpailijoihin nähden, sillä OnePlus 5:n akku latautuu nollasta täyteen 74 minuutissa. Aika saavutettiin puhelimen ollessa pois päältä, joten latausaika realistisemmassa tilanteessa (puhelin on päällä ja sitä käytetään samalla) on pidempi.

Kamera

Näyttötekniikan osalta OnePlus pitäytyi vanhassa kaavassa, mutta kameran kohdalla yhtiö on hypännyt muodin uusimpaan villitykseen: kaksoiskameraan. OnePlus 5:n näpsäyttäjä on rakennettu Sonyn kehittämien 16 ja 20 megapikselin kennojen varaan. OnePlus kehuu kennojen olevan sitä varten räätälöityjä, mutta ei ole oikein selvää miten OnePlussan kädenjälki käytännössä näkyy kennoissa.

Megapikselimäärältään suurempi kenno on varattu niin sanotulle zoom-kameralle, jonka polttoväli on 32 millimetriä (35 mm:n ekvivalenttina) ja aukkoluku vain f/2,6, kun taas pääasialliseen kuvaukseen tarkoitetun 16 megapikselin kameran polttoväli on 24 millimetriä ja aukkoluku on f/1,7. Kuvaukseen käytettyä kameraa vaihtamalla saadaan näin ollen kätevästi aikaan optinen zoomaus, joka riittää kuitenkin vain 1,6-kertaiseen suurennokseen. OnePlus väittää Huawein tapaan hieman hämärästi, että kamera kykenee “kaksinkertaiseen häviöttömään” suurennukseen, mikä ei ole sama asia kuin optinen zoomaus. iPhone 7 Plussassa on aito kaksinkertainen optinen zoomaus.

Kaksoiskamerajärjestelmää hyödynnetään zoomauksen lisäksi myös kuva-alan syvyyden analysoinnissa. Tämä mahdollistaa bokeh-efektin lisäämisen ns. pystykuvatilassa otettuihin kuviin. Vastaavat ratkaisut löytyvät myös Applen iPhone 7 Plussasta. Huawein älypuhelimissa vastaava ominaisuus on pyritty toteuttamaan täysin ohjelmistollisesti, mikä myös näkyy selvästi heikompilaatuisina kuvina.

Kaikkein suurimman pettymyksen OnePlus aiheuttaa sillä, että se on poistanut uusimmasta älypuhelimestaan kokonaan optisen kuvanvakaimen, mikä löytyi edellisestä OnePlus 3T -mallista. Kuvanvakaimen puutteen huomaa hyvin zoomatessa sekä videota kuvatessa. Hämärässä kuvatessakin valotusaika voisi olla vakaimen ansiosta hieman pidempi, jolloin kuviin päätyisi vähemmän kohinaa. Optisen vakaimen puutetta on yritetty kompensoida ohjelmistollisesti, mutta sen laatu ei vedä vertoja rautapohjaiselle ratkaisulle. Käsittämätöntä on sekin, että ohjelmistollista vakausta ei löydy zoom-kamerasta eikä vakautusta ole käytettävissä 4K-videokuvauksessakaan. Etupuolen 16 megapikselin selfie-kameraan EIS-vakautus on sen sijaan saatu.

Kuvanlaadun osalta OnePlussan kamerassa ei ole paljoakaan moittimisen aihetta. Kennon dynamiikka ja HDR-kuvaustila voisi tietysti olla parempia, mutta ne eivät ole koskaan tarpeeksi hyviä. Suurimmassa osassa kuvaustilanteita ei ole epätasaista valolähdejakaumaa, joten dynamiikallekaan ei kannata antaa liian suurta painoarvoa. Hyviä maisemakuvia OnePlus 5:llä saa kirkkaallakin säällä.

Hämäräkuvauksessa zoom-kenno ja pystykuvatila tuottavat massiivisen määrän kohinaa, kun taas “peruskameran” kohinataso on täysin siedettävällä tasolla.

Videota OnePlus 5:llä voi kuvata maksimissaan 4K-tarkkuudella ja jos haluaa kokeilla hidastusvideota (slow-motion), niin siinä kuvausasetukset rajoittuvat 720p-tarkkuuteen ja 120 FPS:n kuvataajuuteen.

Kamera- ja galleriasovellusten käyttölogiikka ei auennut ainakaan minulle kunnolla, sillä videon kuvaamisen jälkeen kameraohjelman kulmaan ilmestyi pikkukuvake videosta, jota painamalla ei kuitenkaan pääse videoon, vaan tuoreimpaan valokuvaan. Kyseessä lienee jonkinlainen bugi, joka korjattanee ajallaan.

Kovemmille valokuvauksen harrastajille kameraohjelmasta löytyy tietysti myös Pro-tila, jonka kautta voi säätää kuvien asetuksista tarkennuksesta ja suljinajasta valkotasapainoon saakka. RAW-kuvauskin on mahdollista, joten kuvia voi hienosäätää vielä jälkikäteenkin ilman ylimääräistä prosessointia.

Kameraohjelmisto on ylipäänsä pidetty hyvin simppelinä, joten mitään ylimääräisiä filttereitä tai hassuja Snapchat-linssejä ole saatavilla, kuten vaikkapa Galaxy S8 -puhelimissa.

Ohjelmisto

Siirtyminen aiemmin testissä olleesta Galaxy S8+:sta OnePlus 5:een sujui kitkattomasti, sillä puhelimien käyttölogiikassa on paljon samaa. Esimerkiksi sovellusnäkymä aukeaa molemmissa puhelimissa yksinkertaisesti pyyhkäisemällä kotinäyttöä ylöspäin, eikä erillisen painikkeen kautta – eikä sovellusnäkymää ole yritetty yhdistää kotinäyttöön kuten Huawein puhelimissa.

Android 7.1:een perustuva ohjelmisto on siinä mielessä varsin pelkistetty, että mukana ei tule tuhottomasti kolmansien osapuolien sovellusläskiä, vaan sisuksista löytyy lähinnä OnePlussan omat oletussovellukset sekä pakolliset Google-sovellukset.

Käyttöliittymän design ei yleisesti ottaen ole kovin omintakeinen, minkä takia OnePlus ei välttämättä herätä paljoakaan tunteita suuntaan tai toiseen. Se on sekä hyvä että huono asia. Ohjelmistosta on hankala keksiä mitään “väärää”, mutta samaan aikaan se ei myöskään ole erityisen haluttava. Kotinäkymän vasemmalta laidalta löytyy Shelf-hylly, jonne voi kasata sinulle tärkeimpien sovellusten widgettejä. Ajatus on samankaltainen kuin Samsungin Bixby-näkymässä ja Applen Proactivessa.

OnePlus 5 tukee lisäksi Applen 3D Touch -tyyppistä elettä, jossa sovellusten ikonia painamalla pitkään saa esiin ohjelmaan liittyviä oikopolkuja. Painalluksen voimakkuutta aistivaa rautaa puhelimessa ei ole, vaan ominaisuus perustuu pitkiin painalluksiin. Hankaluutena on se, että kaikki ohjelmat eivät sisällä oikopolkuja, jolloin käyttöjärjestelmä kuvittelee sinun haluavan siirtää sovellusnäkymässä olevan ohjelman kotinäytölle.

Ohjelmisto tukee myös ilmoitukset hetkellisesti pois näkyvistä siivoavan pelitilan sekä lukutilan, joka rajoittaa näytön lähettämän sinisen valon määrää. Ruutukaappauksia voi myös ottaa laajennettuina: ruutukaappauksen ottamisen jälkeen (virtapainike + äänenvoimakkuus alas) painamalla näytön alareunassa olevaa nelikulmiota, puhelin rullaa itse ruutua alaspäin ja liittää näytön ulkopuoliset osat ruutukaappaukseen.

OnePlussan näytön alareunassa olevia kapasitiivisia Äskettäiset sovellukset- ja Edellinen-painikkeita ei ole merkitty mitenkään pysyvästi, vaan käyttäjä voi itse “ohjelmoida” niiden toiminnot. Toiset tykkäävät Edellinen-painikkeen olevan kotinäppäimen oikealla puolella, kun taas toiset tykkää että se on vasemmalla puolella. OnePlus antaa käyttäjän itse valita kumpi puoli sopii hänelle parhaiten.

Kotinäppäimen funktiot pystyy myös määrittämään (pitkä painallus tai kaksoispainallus) vapaasti (esim. minkä sovelluksen puhelin aukaisee). Puhelin tukee myös eleitä: lukittuna olevan OnePlussan näytölle voi piirtää tietyn kirjaimen, minkä puhelin tunnistaa ja avaa halutun sovelluksen.

Yhteenveto

OnePlus 5:n julkaisuun liittyi niin paljon hypeä ja odotuksia, että kaikkia esitelty laite ei välttämättä miellytä, mutta kyseessä on kuitenkin ehkä tämän kesän mielenkiintoisin älypuhelinlanseeraus. Niitä nyt ei kesällä muutenkaan ole kovin montaa, mutta Honor 9:ään nähden OP5 on kerännyt paljon enemmän huomiota.

Oli odotukset kuinka korkealla tahansa, niin OnePlus 5 sisältää juuri ne asiat mitä nykyaikaiselta älypuhelimelta voi vaatia – ja ennen kaikkea edulliseen hintaan. Valitettavasti viimeistelyssä on puutteita, mikä näkyy esimerkiksi puhelimen näytön jelly-efektinä. Lisäksi OP5 toi esiin ei-toivottuja piirteitä yhtiön yrityskulttuurista: suorituskykytesteissä huijaaminen ja harhaanjohtava viestintä kameran optiseen zoomauksen suuruuteen liittyen.

Budjettitason high-end-älypuhelinta etsivälle on pohdittavaa ostovalintansa kanssa, sillä OnePlus 5:n kanssa samassa hintaluokassa kilpailee hyvin samankaltaisilla teknisillä ominaisuuksillta varustettu Honor 9, joka eroaa OP5:stä lähinnä muotoilun, pienemmän näytön ja kameran osalta (kaksoiskamera, mutta toinen kennoista on monokromaattinen). Honor 9:ssä ei ole myöskään optista kuvanvakainta, mutta microSD-paikka löytyy.

OnePlus 5:n selkeimmät puutteet ovat microSD-korttipaikan ja optisen kuvanvakaimen puuttuminen. Jos näiden seikkojen kanssa pystyy elämään, niin 499 euroa maksava OnePlus 5 on ehdoton hankinta kaikille edullista ja tehokasta älypuhelinta tarvitseville.