Arvostelussa Apple iPhone 6 Plus

IPhonen 6 Plus tosiaan tuntuu kädessä kapealta, kun sitä vertaa esimerkiksi Samsungin Galaxy Note 4:ään. Noten särmikkäämpi olemus antaa hieman vihiä siitä, millainen iPhone 6 Plus olisi ollut jos se oltaisiin toteutettu vanhalla sardiinipurkkidesignilla. Pyöreiden linjojen ansiosta Plussaa on miellyttävä pidellä kädessä. Kolikon kääntöpuolena on "liukkaus". Puhelimen tarttumapinnat on hiottu pyöreiksi, minkä takia se on kuin iso saippuapala, joka lipeää varmasti käsistä ellei sitä käsittele varmalla otteella. Kylmällä säällä piirre vain korostuu kohmeisten sormien takia. Kaikkein "radikaaleinta" iPhonen uudessa muotoilussa on niin sanotun yhden käden -säännön hylkääminen. Apple on korostanut alusta lähtien kuinka vaivatonta iPhonea on käsitellä yhdellä kädellä, mutta ihmiset eivät tunnu arvostavan piirrettä enää niin paljoa, että se ohjaisi heidän ostokäyttäytymistään. Aika on ajanut ohi pieninäyttöisistä puhelimista ja Applekin joutuu sopeutumaan siihen.

Apple on yrittänyt madaltaa isojen näyttöjen ja yhden käden käytön välistä kuilua ohjelmistokikoilla. Käyttöliittymän saa esimerkiksi vedettyä alas koskettamalla kahdesti kotinäppäintä, minkä ansiosta näytön yläreunassa oleviin elementteihin pääsee käsiksi ilman suurempaa akrobatiaa. Jo aiemmin Apple otti käyttöön sivuttaissuuntaisen pyyhkäisyeleen, jonka avulla voi edetä taakse- tai eteenpäin sovelluksen sisällä.

Lukitusnäppäin on iPhone 6 Plussassa siirretty oikealle ja äänenvoimakkuusnäppäimet löytyvät vasemmalta kyljeltä. Sijoittelu on onnistunut, sillä peukalo osuu luontevasti lukitusnäppäimen päälle ja etusormella voi säätää äänenvoimakkuutta. Riippuu tietysti täysin kätesi koosta, kuinka hyvin sormesi yltävät näppäimille.

IPhone 6 Plus on näyttökokoon verrattuna kohtalaisen pitkä puhelin. Esimerkiksi yhtä suurella näytöllä varustettu LG G3 on reilun sentin lyhyempi. Plus on suunnilleen yhtä pitkä kuin hieman suuremmalla näytöllä varustettu Samsung Galaxy Note 4. Pituudesta voidaan syyttää pääasiassa kotinäppäintä: se määrittelee kuinka suuri tila näytön alapuolelle tarvitaan ja symmetrian takia saman verran tilaa täytyy lisätä näytön yläpuolellekin.

Edestä katsottuna iPhone 6 Plus näyttää tyylikkäältä paketilta, mutta takapuolelta löytyvät ulospäin työntyvä kamerarengas sekä antennijuovat rikkovat kokonaisuutta. Näissä kohdin Apple on joutunut nöyrtymään tekniikan asettamille raameille: kameramoodulia ei ole saatu ohennettua samaa tahtia muun rungon kanssa, eikä metallinen runko anna paljoa liikkumavaraa radiosignaalien välittämiseen tarkoitettujen antennien sijoittelulle.

HTC osoitti kuitenkin One (M7):llä, etteivät antennipaikat ole välttämättä ongelma alumiinisessa puhelimessa, vaan niistä voi tehdä jopa tyylikkään yksityiskohdan. IPhone 6 Plussan antenniratkaisu vaikuttaa pikaiselta lätkäisyltä, jonka toteutuksessa ajatus ei ole ollut oikein mukana tai ainakin suunnittelijoiden kunnianhimo ei ole riittänyt esteettisesti näyttävän ratkaisun tekemiseen.

Vaikka iPhone 6 Plussan saa keikkumaan kovilla pinnoilla ulkonevan kameraelementin takia, on törröttävä kamerarengas mielestäni pääasiassa esteettinen haitta. Puhelimen käyttöä se ei häiritse.

Kritiikkiä voisi antaa myös kaiuttimen sijoittelusta: Käsi tukkii helposti Lightning-portin vieressä olevat kaiutinreiät, jolloin esimerkiksi pelatessa äänet mykistyvät tahattomasti. Optimaalisin ratkaisu äänentoistolle olisi eteenpäin suunnatut stereokaiuttimet.

Näyttö

Kuten tableteissakin, on älypuhelimien sisälle muodostunut kaksi kokoluokkaa: noin 5,5–6,0 tuuman puhletit ja noin viiden tuuman "tavalliset mallit". Kahtiajaon taustalla on yhtäältä maantieteelliset/yhteiskunnalliset seikat ja toisaalta puhelimien funktion kehittyminen tablettien suuntaan.

Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa mieltymykset poikkeavat melkoisesti toisistaan. Kehittyneissä talouksissa keskiluokalla on yleensä varaa ostaa itselleen tabletti ja älypuhelin, minkä takia Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suositaan pienempiä puhelimia. Aasiassa taas kulutustottumuksissa ollaan nuukempia, minkä takia älypuhelimen toivotaan olevan "tabletti ja puhelin". Lokerointimalli on tietysti karkea, mutta siihen tiivistyy ajatus, miksi puhelinmerkit ovat muuttaneet strategiaansa one size fits all -mallista jokaiselle jotakin -ajatteluun.

Aasian ja Kiinan tärkeyttä on vaikea olla ylikorostamatta nykypäivän puhelimien suunnittelun näkökulmasta. Muutama vuosi sitten Yhdysvallat oli vielä suurin älypuhelinmarkkina, mutta Kiina on jo pyyhältänyt sen ohi. Puhelinmerkkien on pakko seurata kiinalaisten kulutustottumuksia.

Älypuhelimet ovat myös arkipäiväistyneet ja osittain jopa syrjäyttäneet tietokoneita sekä tabletteja ihmisten pääasiallisena "nettikoneena". Tarve pelata pelejä, katsoa YouTubea tai Netflixiä ja selata nettiä ovat entisestään lisänneet painetta kasvattaa puhelimen näytön kokoa. Näitä tehtäviä on tietysti pystynyt tekemään "aina" älypuhelimella, mutta vielä muutama vuosia sitten ei ollut täysin selvää, että puhelin on kuluttajien pääasiallinen laite selata Internetiä ja katsoa videoita.

Siinä olivat pari trendiä, jotka selittävät miksi Apple toi markkinoille tänä vuonna kaksi aiempaa isokokoisempaa iPhonea. Applea suuntaus tuskin haittaa yhtään, sillä nyt se voi myydä ihmisille 800–1000 euroa maksavan iPhonen puolet halvemman iPad minin sijaan. Kenties tämä selittää, miksi Apple jätti käytännössä iPad minin päivittämättä tänä vuonna – kuluttajat halutaan ohjata iPad ministä kalliimman iPhonen pariin.

Apple ja Samsung ovat lähestyneet isoja puhelimia varsin erilaisista lähtökohdista. Samsung on rakentanut Note-mallistonsa stylus-kynän ympärille luotujen erityisominaisuuksien varaan, kun taas Kaliforniassa isokin puhelin nähdään edelleenkin puhelimena (tai pienenä tablettina), jonka ohjaamiseen riittää samat sormet kuin ennenkin. Applella ilmeisesti koetaan, että suurempi näyttö ja sille tehdyt ohjelmisto-optimoinnit riittävät erottamaan Plus-perheen perustason iPhoneista.

IPhone 6 Plussan näyttö ei ole vain suurempi, sen tarkkuuskin on kasvanut täyteen HD-resoluutioon (1920x1080 pikseliä, 401 PPI). Lisäksi Apple on parantanut puhelimensa näytön katselukulmia niin sanotun dual domain -asettelun avulla. Tekniikassa on käytännössä kyse siitä, että alipikselit asetellaan toisiinsa nähden hieman eri asentoihin, minkä ansiosta värisiirtymiltä vältytään kun katselukulma on hyvinkin suuri. Värisiirtymiä on näkynyt erityisesti AMOLED-näytöllisissä laitteissa: Lumia 930:ssä valkoinen muuttuu punertavaksi tietyillä kulmilla, kun taas Galaxy Note 4:ssä valkoinen muuttuu kellertäväksi (ja äärikulmissa koko näkyy koko spektri).

IPhone 6 Plussassa värisiirtymiä ei paljaalla silmällä näe, mistä kiitos kuuluu varmasti dual domain -asettelulle. Mikään uusi tekniikka se ei kuitenkaan ole, vaan sitä on nähty jo aiemmin esimerkiksi HTC:n high-end-puhelimissa (joiden näytön laatua on myös arvosteluissa kiitelty).

Ohjelmisto

Apple uudisti voimakkaasti iOS:n ulkonäköä viime vuonna, joten ulkoisia uudistuksia iPhone 6 Plussan mukana tulevassa iOS 8:ssa ei juuri ole. Tänä vuonna Apple onkin tunkenut päänsä iOS:n konepellin alle ja tuonut sovelluskehittäjien saataville runsaasti uusia rajapintoja ja uuden ohjelmointikielen.

Käyttäjille päin uudistukset näkyvät pääasiassa Applen Mac-tietokoneiden ja iOS-laitteiden sujuvampana yhteispelinä (Continuity ja Handoff), ilmoituskeskuksen widgetteinä sekä sovelluslaajennoksina. IOS 8:sta alkaen Apple on mahdollistanut kolmannen osapuolen näppäimistöjen asentamisen iPhoneen, mikä on widgettien tapaan selkeä laina Androidista.

Continuityn eli Jatkuvuuden avulla iOS:llä aloitetun tehtävän pystyy siirtämään langattomasti tietokoneelle mikäli tarve tällaiselle tulee (ja toisin päin, ominaisuus toimii myös iOS-laitteiden kesken). Jos esimerkiksi aloittaa sähköpostin kirjoittamisen Macillä, mutta sinun täytyy lähteä ennen kuin ehdit painamaan Lähetä-nappulaa, voi sähköpostin siirtää lähellä olevalle iPhonelle puhelimen aloitusnäytölle ilmestyvän näppäimen avulla.

Ominaisuus toimii myös puheluiden ja tekstiviestien kohdalla. IPhoneen tulevaan puheluun voi vastata Macillä (OS X Yosemite), jolloin molemmat kädet pysyvät vapaana ja voit jatkaa Macillä työskentelyä samalla kun puhut puhelimeen.

Puheluiden soittaminen ja vastaaminen Macillä vaatii kuitenkin sen, että iPhone ja Mac ovat molemmat samassa Wi-Fi-verkossa. Jos siis olet esimerkiksi reissussa ja yhdistät Macin iPhonella luodun hotspotin kautta verkkoon, et voi vastata puheluihin Macillä. Sovellusvaihdot ja tekstiviestien lähetys onnistuvat kuitenkin riippumatta käytettävästä verkosta, koska ne tapahtuvat Bluetoothin kautta.

Applen toivoisi tekevän Jatkuvuudesta hieman älykkäämmän. Jos esimerkiksi Mac- ja iPhone ovat vierekkäin ja tietokone on aktiivisena, on turha ilmoittaa saapuvasta FaceTime-puhelusta molemmissa laitteissa. Käyttäjä todennäköisesti haluaa vastata puheluun aktiivisena olevasta laitteesta. Mukava lisäominaisuus olisi myös toistettavan videon tai musiikin siirtäminen Chromecast-/Spotify Connect -tyyliin laitteesta toiseen.

Helpottaakseen ison iPhone 6 Plussan käyttöä yhdellä kädellä, Apple on lisännyt siihen pienen Reachabilityksi kutsutun ohjelmistokikan. Sen ajatuksena "vetää" käyttöliittymä näytön puoliväliin, jolloin peukalolla ylettää helposti käyttöliittymän ylälaidassa oleviin elementteihin.

Kätevältä kuulostava ominaisuus kuitenkin kompastuu epäintuitiiviseen käyttölogiikkaan: se toimii koskettamalla kahdesti iPhonen kotinäppäintä. Todellisissa käyttötilanteissa ominaisuus jäi todella vähäisellä käytölle, mieluummin tartuin puhelimeen kiinni kaksin käsin kuin aloin taputtelemaan kotinäppäintä.

Ehkä Reachabilityä tulisi käyttäneeksi enemmän jos se toimisi jonkinlaisen kosketusnäyttöeleen kautta. Toinen vaihtoehto voisi olla tehdä kotinäppäimestä kosketuslevy, jota pyyhkäisemällä ylhäältä alas Reachability aktivoituisi. Applelta löytyy kyllä tämäkin tekniikka AuthTec-yrityskaupan ansiosta. Miksei sitä ole hyödynnetty? Kosketuslevystä voisi olla myös apua kirjoittamisessa ja mahdollisesti myös sovellusten välisissä siirtymisissä (mikä iPhonessa on edelleen kömpelöä).

Löytyy iPhone 6 Plussasta oikeasti hyödyllisiäkin käyttöliittymäoptimointeja. Esimerkiksi kaksipaneelinen sovellusnäkymä vaaka-tasossa jouhevoittaa paljon esimerkiksi sähköposti-, asetukset- ja viestisovellusten käyttöä. IPhonen kotinäkymäkin toimii IPhone 6 Plussassa vaaka-tasossa. Vaakatason näppäimistö on saanut suuremman näytön myötä paljon uusia painikkeita.

"IPad-optimointien" ansiosta puhelinta tuli mielellään käytettyä vaakatasossa, joten näytön korkeus ja ylimpiin käyttöliittymäelementteihin ulottuminen ei päässyt muodostumaan kohdallani suureksi ongelmaksi (mikä ehkä myös selittää Reachabilityn vähäistä käyttöä).

Hyödyllisistä käyttöliittymäoptimoinneista huolimatta Apple ei onnistu täysin vakuuttamaan iPhone 6 Plussalla isojen älypuhelimien eduista. Se on suurimmaksi osaksi vain isompi iPhone, eli Applen olisi keksittävä jotakin lisää erottamaan iPhone 6 Plus pienempinäyttöisestä iPhone 6:sta. 5,5 tuumassa alkaa olla jo sen verran näyttöalaa, että kahden sovelluksen samanaikaista käyttöä split-screen-tilassa voisi harkita Plussaan.

Rauta

Siinä missä Android-valmistajat ovat vuosi vuodelta kasvattaneet puhelimien näytön resoluutiota, suoritinytimien määrää ja kameroiden megapikselilukuja, on Apple keskittynyt parantamaan iPhonen tekniikkaa pintaa syvemmältä.

Esimerkiksi vuosi sitten Apple yllätti koko puolijohdeteollisuuden iPhone 5s:llä ja sen sisältämällä A7-suorittimella. Tuskin kukaan uskoi ensimmäisen 64-bittisen mobiilisuorittimen tulevan markkinoille niin varhaisessa vaiheessa – vähiten sen kuviteltiin tulevan ensimmäisenä Applelta. Qualcommilla oli yhtiön markkinointijohtajan möläytysten perusteella vaikeuksia sulatella asiaa, eikä se ole vieläkään pystynyt vastaamaan Applen haasteeseen. Vasta ensi vuonna Qualcommilta tulee ensimmäiset 64-bittiset high-end-piirit, mutta niissäkin käytetään ARM:n Cortex-ytimiä, ei Qualcommin itse suunnittelemia Krait-ytimiä. A7:ssä Apple käyttää omia ytimiä.

IPhone 6 Plussan A8-järjestelmäpiiri ei sisällä suurempia muutoksia A7:ssä esiteltyyn suoritinarkkitehtuuriin verrattuna. Pienillä muutoksilla on saatu kuitenkin suorituskykytesteissä näkyviä parannuksia aikaan. Suorituskyvyn parantumista on edesauttanut myös prosessorin kellotaajuuden korotus sadalla megahertsillä 1,4 gigahertsiin. Suoritinytimien määrä on pysynyt Android-mittapuulla arvioituna vaatimattomassa kahdessa kappaleessa. Tulee kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki ytimet ole samanlaisia, ytimien arkkitehtuuri on lopulta ratkaiseva tekijä.

Pikseleiden määrän kasvattamisen sijaan Apple on yrittänyt löytää muita keinoja iSightiksi kutsutun takakameran parantamiseksi. Yksi tärkeimmistä iPhone 6 Plussasta löytyvistä parannuksista löytyy automaattitarkennuksesta.

Vielä iPhone 5s:n kamerassa Apple määritti kuvasignaaliprosessorin ja kontrastierojen avulla mihin kohtaan kameran tulisi tarkentaa. Menetelmä toimii ihan hyvin kunnollisessa valaistuksessa, mutta sen heikkoudet tulevat esiin hämärässä ja liikkuvia kohteita kuvatessa.

IPhone 6 Plussassa käytetäänkin uutta kennoa, johon on lisätty muutamia vaihemittaukseen tarkoitettuja pikseleitä. Apple käyttää niistä Focus Pixel -termiä. Tarkennuspisteiden avulla mitataan kohteesta kennolle saapuvan valon vaihetta ja märittää sen perusteella kohteen etäisyyden. Menetelmän avulla tiedetään mihin suuntaan tarkennus on pielessä, joten sen korjaus onnistuu nopeasti. Vaihemittauksen edut tulevat parhaiten ilmi kun tarkennus pitää tehdä heikossa valaistuksessa tai liikkuvaan kohteeseen. Kontrastipohjaisessa automaattitarkennuksessa oikea tarkennuskohta löytyy yritys-ja-erehdys-menetelmällä, minkä vuoksi tarkennus usein joutuu "pumppaamaan" linssiä edestakaisin.

Vaihemittaukseen perustuvaa tarkennusta on hyödynnetty järjestelmäkameroissa ja menetelmä on tullut älypuhelimiin vasta tänä vuonna. Vaikka iPhone 6 ja iPhone 6 Plussat ovatkin ensimmäisten joukossa omaksumassa uuden tarkennustavan, eivät ne ole ensimmäisiä: vaihemittaus löytyy esimerkiksi keväällä esitellystä Galaxy S5:stä.

Testimme perusteella iPhone 6 Plussan automaattitarkennus toimii erittäin hyvin kuvattaessa hämärässä. Hyvissä valaistusolosuhteissa tarkennus toimii lähes välittömästi. Nopeusero esimerkiksi Galaxy Note 4:ään jää kuitenkin minimaaliseksi. Videokuvauksessa tarkennus reagoi hitaasti.

Toinen tervetullut parannus iPhone 6 Plussassa on optinen kuvanvakain, joka takaa etteivät kuvat tärähdä käden tärinän takia heikossa valaistuksessa. On kuitenkin valitettavaa, että Apple on edennyt OIS:n kanssa puolivillaisella otteella: vakautusta hyödynnetään vain valokuvauksessa. Vakauttamista olisi jopa enemmän iloa videoiden kuvaamisessa. Videoiden vakautukseen käytetään digitaalista tekniikkaa, mutta sen kyvyt eivät riitä kuin käden vapinan ja rauhallisesta kävelystä aiheutuvien tärinöiden poistamiseen – voimakkaamman tärinän poistamiseen tarvittaisiin optisen kuvanvakaimen apua, kuten alla olevasta videosta näkyy.

Kolmas isompi parannus on tehty A8:n kuvasignaaliprosessoriin, joka mahdollistaa 43 megapikselin panoramakuvat sekä videokuvauksen Full HD -tarkkuudella 60 FPS:n kuvataajuudella tai 720p-videoinnin 240 FPS:n kuvataajuudella (videoiden hidastus 1/8x).

Oletuksena iPhone kuvaa Full HD -videota 30 FPS:n kuvataajuudella, mutta asetusta voi vaihtaa sijainnissa Asetukset > Kuvat ja kamera (mikä on todella kömpelöä, hidastusvideon kuvataajuuden voi vaihtaa suoraan kamerasovelluksessa). 60 FPS:n kuvataajuuden ansiosta videoissa näkyy vähemmän liikeartefakteja (kun kuvattavat kohteet liikkuvat nopeasti) kuin 30 FPS:n kuvataajuudella kuvattaessa.

Puhelimien kenties ylenkatsotuin komponentti on tähän asti ollut etukamera. Se on lisätty puhelimiin lähinnä videopuheluita varten, eikä sen kuvanlaatuun kiinnitetty oikein koskaan erityistä huomiota. Sosiaalisen median ansiosta lyhyessä ajassa mittaamattomaan suureksi ilmiöksi noussut selfie-buumi on kuitenkin saanut puhelinmerkit tajuamaan etukameran kuvanlaadun tärkeyden.

Puhelinmerkit toisensa perään ovat julkaisseet tänä vuonna yhä paremmilla etukameroilla varustettuja puhelinmalleja. Applekin on ottanut trendin huomioon, mutta se ei lähtenyt Nokian tai HTC:n tavoin lisäämään puhelimeensa viiden megapikselin etukameraa, vaan FaceTime-kameraa on parannettu lähinnä parantamalla optiikkaa ja vaihtamalla etukamera HDR-videokuvausta tukevaan kennoon (pääkameralla ei voi kuvata HDR-videota, ainoastaan HDR-kuvia).

Kamerasovellus

IPhonen kameraohjelma on säilynyt iOS 8:ssa tutun yksinkertaisena, jonka säätömahdollisuudet riittävät lähinnä tavanomaisiin sosiaalisessa mediassa jaettaviin point-and-shoot-kuviin. Kuvaaja voi vaikuttaa salama- ja HDR-asetuksiin (sekä kameran laukaisuviiveeseen), mutta ei paljoa juuri muuhun. Mukavana uutena lisäyksenä iOS:n kameraohjelmasta löytyy kuitenkin mahdollisuus muuttaa tarkennuksen jälkeen kuvan valoisuutta.

Apple ei tarjoa asetuksia kuvien resoluutioon tai kuvasuhteeseen (poikkeuksena "neliö-kuvaustila"), edistyneemmistä asetuksista (tarkennuksen manuaalisäätö, ISO, valkotasapaino jne.) nyt puhumattakaan.

Kattavampia manuaalisäätöjä kaipaavien kuvaajien tulee edelleenkin suunnata katseensa App Storesta löytyviin vaihtoehtoisiin sovelluksiin, joita varten Apple avasi IOS 8:ssa rajapinnat kameran manuaalisäätöihin. RAW-raakakuvausta Apple ei edelleenkään tue (tosin kuin Lumiat ja Android Lollipop).

Kuvanlaatu

Optisen kuvanvakaimen ansiosta Apple on ottanut iPhone 6 Plussalla askeleen eteenpäin kuvanlaadussakin. Vakautus mahdollistaa valotusaikojen korottamisen, jolloin kohinaa kuvaa aiheuttava ISO-asetus voidaan säätää matalammaksi. Toinen johdannaisseuraus on, ettei kohinanpoistoa tarvitse käyttää yhtä aggressiivisesti kuin ennen, joten yksityiskohdat säilyvät kuvissa aiempaa paremmin.

Valkotasapaino säätyy niin pimeällä kuin hyvässä valaistuksessa iPhone 6 Plussalla useimmiten tapauksissa oikein. Muutamissa tapauksissa (käytännössä pilvisellä säällä) puhelimen kuvasignaaliprosessori sääti väritasapainon hieman liian sinertäväksi.

Pimeällä kuvatessa kävi nopeasti myös ilmi, että iPhone on hyvin konservatiivinen valoisuussäätöjen kanssa, joten kuvista tulee helposti pimeitä. Tarkennuksen jälkeen etsimeen ilmestyvän valoisuussäädin tulee siis tarpeeseen.