Arvostelussa Samsung Galaxy Alpha

Heti kun Alphan näkee tai saa käteensä, ei voi olla ajattelematta yhteyttä iPhone 5:n muotoiluun. Metalliset reunat ovat hyvin samankaltaiset, eikä siitä pääse mihinkään vaikka kuinka väittäisi muuta. Jos tästä ajatuksesta kuitenkin pääsee yli, niin voi todeta, että ratkaisu on toimiva. Galaxy Alpha on erittäin laadukkaan tuntuinen ja alumiinikehykset tuovat juuri sitä kaivattua luksusta, jota ylemmän hintaluokan puhelimilta on lupa odottaa.

Omaperäisyyden puutteesta huolimatta Alpha on tunnistettavasti Samsungin tuote, sillä etuprofiili on vanhaa tuttua. Fyysinen kotinäppäin on säilytetty näytön alla, ja yhtiön logo on näkyvästi esillä. Kehyksen tapaan metalliset äänenvoimakkuus- ja virtapainikkeet sijaitsevat laitteen kyljissä. Kamerapainiketta Samsung ei jostain syystä ole päättänyt puhelimeen asentaa, mutta kuvan ottaminen onnistuu äänenvoimakkuusnäppäintä painamalla. Alareunasta löytyy mikro-USB-liitin ja ylhäältä paikka kuulokejohdolle. Laitteen takana kameran vieressä on sykettä mittaava sensori.

Puhelimen takakansi jatkaa S5:ssä esiteltyä linjaa, eli se on kuvioitu ja kumimainen. Kuviointi on kuitenkin aiempaa maltillisempi. Hauskana yksityiskohtana takakannen kohokuvio on painettuna myös etupuolelle näytön ympäröivän osan taustalle. Kumimainen pinta takaa pitävämmän otteen puhelimesta, mikä tuleekin tarpeeseen, sillä alumiinireunat voivat olla liukkaat.

Samsung on päättänyt viedä designin äärimmilleen niin keveydessä kuin ohuudessakin. Alpha on vain 6,7 milliä paksu, eli se lukeutuu heittämällä markkinoiden ohuimpiin malleihin. Se on esimerkiksi 0,2 milliä ohuempi ja 14 grammaa kevyempi kuin iPhone 6. Erot ovat mitättömiä, mutta ainakaan Samsung ei tässä suhteessa jää kakkoseksi, keveyttä ja ohuutta kun on perinteisesti pidetty juuri Applen vahvuutena.

Samsungin valinnoissa miellyttää myös näytön maltillinen koko. Applen iPhone 6 on tässäkin mielessä oiva verrokki, sillä näyttökoko on sama: 4,7 tuumaa. Samsung on kuitenkin saanut tiristettyä näytön ympäriltä enemmän tyhjiä pois, sillä ulkomitoiltaan Applen laite on suurempi.

Vaikka Samsung ei taaskaan ole keksinyt oikeastaan mitään uutta tai omaa, on viimeistely onnistunut ja yksityiskohdat paikallaan. Puhelin on elegantti ja jämäkkä, eikä jätä designin osalta jossittelun varaa. Alpha on korealaisyhtiöltä selvästi askel oikeaan suuntaan.

Tekniikka ja suorituskyky

Varsinaisia teknisiä tietoja katsoessa Galaxy Alphasta jää kaksinainen kuva. Yhtäältä sisältä löytyy huipputehokas Exynos-piiri ja kaksi gigaa muistia, mutta toisaalta laitteeseen on valittu nykyään keskiluokkaa edustava 720p-näyttö, eikä 32 gigan tallennustilaa ole mahdollista laajentaa muistikortilla.

Puhelimen korkea hinta ja tekniset yksityiskohdat eivät tunnu kaikilta osin puhuvan samaa kieltä. Android-leirissä on totuttu, että rahaa vastaan saa parasta mahdollista rautaa, mutta tällä kertaa näin ei ole. Alphaa ei silti pidä tästä syystä sivuuttaa, sillä laite on kokonaisuutena hyvin tasapainoinen ja vahva paketti. Näytössä ei ehkä ole eniten kuvapisteitä, mutta toisaalta sen PPI-arvo kohoaa maltillisen koon vuoksi yli 300:aan. Vähemmän pikseleitä käsiteltävänä tarkoittaa myös teoriassa positiivista vaikutusta nopeuteen ja akkukestoon.

Valitettavasti käytännön tasolla akkukesto jää jopa heikoksi. Valmiustilassa ja pienellä käytöllä puhelin jaksaa kyllä hyvin, mutta jo pienehkölläkin säännöllisellä rasituksella akku tyhjenee helposti päivässä. Tämä on yksi puhelimen suurimmista heikkouksista.

Tehoa laitteessa sen sijaan piisaa vaikka muille jakaa. AnTuTu-testissä puhelin saa erittäin mallikkaat 48700 pistettä. Käytännössä Alpha peittoaa tällä suorituksella kaikki Android-kilpailijat. Todellisuudessa arkikäytössä mitään eroa on kuitenkaan vaikea huomata, mutta esimerkiksi Samsungin mahdollistama kahden sovelluksen samanaikainen ajo ikkunoissa käy sujuvasti.

Alpha kärsii kuitenkin edelleen samoista taudeista, jotka vaivaavat myös muita samaa järjestelmää käyttäviä laitteita, eli esimerkiksi ajoittaisesta nykimisestä ja odottelusta. Vaikka suurimman osan ajasta puhelin vastaa kosketukseen napakasti ja suorittaa pyydetyt toiminnot kuin rasvattu, niin tehokkuuden taika katoaa, kun Play-kaupan sisältöä saa odotella 5 sekuntia tai kun kotiruutuun palattua widgetit välkkyvät pariin kertaan kuin säikähtäneinä ja kiirehtivät päivittämään sisältöään.

Kuten jossain aiemmassa arvostelussa totesin, niin osa tästä Androidin hidastelusta on vain silmänlumetta, joka syntyy esimerkiksi siirtymäanimaatioiden erilaisuudesta. Verrattuna vaikkapa Windows Phoneen, Alpha ja Lumia 1020 palaavat ohjelmasta kotiruudulle lähes identtisessä ajassa, mutta Lumia tuntuu nopeammalta käytössä, koska siirtymäanimaatio alkaa heti painalluksesta. Alpha puolestaan odottelee puolisen sekuntia tekemättä mitään, minkä jälkeen se heittää käyttäjän salaman nopeasti aloitusnäytölle. Tämä odottelu, niin minimaaliselta kuin se kuulostaa, saa aikaan mielikuvan siitä, että kyseessä olisi jonkinlainen lagi, vaikka lopputulos saavutetaan samassa ajassa. Tämä ei tarkoita, etteikö Andoridissa olisi myös todellisia, jo edelläkin mainittuja pykimisongelmia, mutta tämä pseudohidastelukin on kuitenkin asia, jonka haluan nostaa esille, koska siitä puhutaan vähän. En osaa vielä sanoa, miten Android L ja uusi graafinen ilme vaikuttavat näihin ongelmiin.

Samsungin oma Android-käyttöliittymä TouchWiz ei hurraa-huutoja aiheuta sekään. Oikeastaan Googlen puhdas Android on alusta asti ollut Samsungin "korjattua" versiota miellyttävämpi. Liiketoiminnallisesta näkökulmasta Samsungin kiintymys omaan muokkaukseensa on ymmärrettävä, mutta kuluttajan näkökulmasta tilanne on harmillinen.

Olkoonkin Samsungin TouchWizin ulkoasusta mitä mieltä hyvänsä, niin sitä katsotaan kuitenkin puhelimen näytöltä, ja näin myös näytön tekniikka vaikuttaa kokemukseen. Samsung on perinteisesti ajanut aggressiivisesti pikseleiden määrää ylöspäin, ja onkin hieman yllättävä veto laittaa näinkin lippulaivanomaiseen laitteeseen huomattavasti vähemmän pikseleitä kuin monissa saman hintaluokan kilpailijoissa (tämä viittaa aika suoraan ja tarkoitukselliseen kilpailemiseen nimenomaan iPhonen kanssa). Vaikea päätöstä on silti kovin paljoa kummastella, sillä näyttö on erinomainen. Super AMOLED -näyttö toistaa värit upeasti ja katselukulmat ovat hyvät. Keskikesän auringonpaistetta ei valitettavasti ollut testin aikana tarjolla, mutta siinä määrin kun testailua onnistuttiin suorittamaan, niin näyttö selviytyi kelvollisesti myös kirkkaista olosuhteista ja säilytti luettavuutensa.

Mielestäni 720p-näyttö reilusti alle viiden tuuman kokoluokassa on aivan riittävä. Yksittäiset pikselit eivät erotu kuin todella, todella läheltä tihrustaessa. Varmasti jos Alphan viereen laittaisi 1080p-näytön samasta kokoluokasta, niin eron voisi huomata, mutta se menee kyllä jo rankan hifistelyn puolelle. Myöskin jo Alphan nykyisellään heikon akkukeston huomioon ottaen on vaikea perustella, miksi sille pitäisi antaa näytettäväksi vielä tuhansia pikseleitä lisää.

Liitännöiltään ja yhteyksiltään Samsung Galaxy Alpha on kärkikastia ja siitä löytyy niin nopea MIMO-Wifi, Bluetooth 4.0, NFC sekä 4G LTE. Pientä ajoittaista epäluotettavuutta esimerkiksi mobiilidatan liikkumisen kanssa havaittiin testirupeaman aikana, mutta on vaikea sanoa, koskivatko ongelmat puhelinta vai operaattoria.

Kamera

Samsung on pannut Galaxy Alphaan 12 megapikselin sensorin ja lyönyt sen kylkeen hyvin perinteisen kamera-sovelluksensa. Sovellus tarjoaa muun muassa sarja- ja HDR-kuvauksen sekä UHD-videotallennuksen. FullHD-videon tallennuksen aikana voi myös samanaikaisesti napsia still-kuvia. Kuvaustiloja on useita, mutta tällä kertaa Samsung ei ole esiasentanut sataa erilaista, vaan tarjoaa mahdollisuuden ladata itse lisää. Valmiina ovat muun muassa "Kauniit kasvot", "Kuva ja lisää" sekä "Panoraama".

Alphan kamerasta löytyy perinteinen LED-salama ja valitettavasti optista kuvanvakainta ei ole saatu mukaan. Kamera pullistuu huippuohuen puhelimen takakuoresta esiin jo nyt hiukan, joten voi olla että ulkoiset seikat ovat syy OIS:n poissaoloon, mene ja tiedä. Kamerasovellus tarjoaa mahdollisuuden kuvan vakautukseen ohjelmallisesti, mutta se tarkoittaa samalla sitä, että kuvan reunoilta rajautuu hiukan materiaalia pois. Usein tämä ei ole ongelma, ja ohjelmallinen vakautus toimiikin hyvin, etenkin videossa sen taso vakuuttaa.

Kameran tallentamat kuvat ovat luokkaa "ihan hyvä". Sovellus on nopea ja kuvia voi napsia sarjakuvauksella todella rivakasti. Automaattiasetuksilla kuvat tarkentuvat hyvin, mutta niihin kaipaisi hiukan kontrastia. Valkotasapaino säätyy pääosin jämäkästi. Kuvanlaatu alkaa heiketä melko nopeasti hämärään mentäessä, mutta aika pitkälle Alphan kameralla pärjäilee.

Videon laatu on samaa luokkaa kuin Samsungin muissa huippumalleissa, eli hyvä. Kuva on suhteellisen terävää ja sulavaa. UHD-videon analysointi jäi vähemmälle, kun sellaisen toistamiseen sopivaa laitteistoa ei ollut käsillä.