Mutta aina ei ollut todellakaan näin. Päinvastoin, Steve Jobs ei halunnut "oikeita" sovelluksia iPhonelle lainkaan.
Kun iPhone julkistettiin vuoden 2007 tammikuussa, sen sovellustuesta ei puhuttu vielä mitään. Se tiedettiin, että puhelimessa on valmiiksi asennettuna Applen oma Safari-selain sekä kourallinen muita sovelluksia.
Myyntiin iPhone tuli vasta pitkän odotuksen jälkeen, kesäkuussa 2007. Mutta juuri ennen puhelimen myynnin alkua Apple kertoi, että tuleva puhelin ei tule saamaan lainkaan "perinteisiä" sovelluksia.
Yhtiö oli päättänyt, että se haluaa maailmasta avoimen ja standardeja noudattavan. Sovellusten sijaan iPhonen kaikki "sovellukset" tulisivat olemaan verkkosivustoja, joita kuka tahansa voi raahata iPhonen kotinäytölle. Kun ikonia klikkaa, avautuu kyseinen sivusto Safarissa - ja näyttää tavallaan sovellukselta.
Tuolloin syntyi useita web-kehitysaihioita ja -kirjastoja, joilla verkkosivujen mobiiliversioista saatiin tehtyä helposti mahdollisimman paljon iPhone-yhteensopivan näköisiä. Meidänkin mobiilisivustomme käytti yhtä tällaista kirjastoa vuosien ajan, kunnes siirryimme responsiivisen sivustorakenteen käyttöön (sama sivu toimii sekä mobiilissa että työpöytäselaimella).
Mitään keskitettyä paikkaa tällaisten "iPhone-yhteensopivien sivujen" jakelulle ei missään nimessä oltu suunniteltu, vaan sivustot piti löytää ihan itse - googlettamalla tai törmäämällä niihin verkkoa selatessaan.
Samalla sovelluskehittäjiltä rajattiin pois mahdollisuus päästä pintaraapaisua syvemmälle iPhonen rajapintoihin: vain ne toiminnot, jotka Web 2.0 -standardeja noudattava verkkosivu pystyi suorittamaan, olivat mahdollisia iPhonessa. Piste. Mainittakoon että puhelimesta ei löytynyt lainkaan natiivisovellusta sähköpostille tai kartoille.
Mutta sitten käyttäjät nousivat kapinaan.
iPhone saatiin murrettua eli jailbreakattua jo pari kuukautta puhelimen julkaisun jälkeen. Tuolloin syntyi Installer.app, jolla pystyttiin asentamaan iPhoneen harrastelijoiden itsensä tekemiä "oikeita sovelluksia".
Jailbreakkauksesta tuli niin yleistä, että helmikuussa 2008 iPhonelle syntyi jo ensimmäinen oikea sovelluskauppa: Cydia. Sovelluskaupan kautta pystyi lataamaan ja asentamaan sovelluksia - mutta vain murrettuihin iPhone-malleihin.
Asiaa hämmentyneenä seuranneena Apple teki lopulta täyskäännöksen periaatteissaan ja vihdoin kesäkuussa 2008, noin vuosi alkuperäisen iPhonen julkistuksen jälkeen tuli valmista. iPhone 3G:n julkaisun yhteydessä avattiin myös App Store.
App Store mahdollisti ns. natiivisovellusten jakelun iPhoneille - ja samalla myös niiden ostamisen, Applen napatessa siivun sovellusten myyntihinnasta. App Storesta tulikin huikea menestys: jo seuraavassa kuussa Apple kertoi käyttäjien ladanneen jo 25 miljoonaa sovellusta App Storesta.
Keskitetty ohjelmien jakelutie oli niin valtava muutos kaikkeen aiemmin nähtyyn verrattuna, että kaikki kännykkäalustat siirtyivät hyvin pian vastaavaan malliin. Mm. Nokia julkisti oman sovelluskauppansa samoihin aikoihin Applen kanssa - kun tieto tulevasta Applen sovelluskaupasta oli jo kuukausien ajan ollut tiedossa.
Historiaa katsoen, Apple voi kiittää kultamunia munivasta hanhestaan hakkereita, jotka halusivat iPhonelta enemmän kuin mitä Apple oli ajatellut. Hakkerit myös rakensivat ensimmäisen iPhonen sovelluskaupan - ja samalla todistivat keskitetyn jakelumallin nerokkuuden ja käyttäjäystävällisyyden.
Kommentoi artikkelia