Ja oletko myös sattunut koskaan pohtimaan sitä, miksi muinaiset Nokian karvalakkikännykät tuntuivat kestävän mitä tahansa käsittelyä hajoamatta - ja uusi tonnin älypuhelin hajoaa atomeiksi, kun sitä katsookin pahasti...?
Molempiin on looginen selitys. Nimittäin fysiikka.
Taustalla on puhtaasti energian säilymisen laki ja liike-energia (ja liikemäärä).
Kun puhelin tipahtaa kädestä metrin korkeudelta ja iskeytyy asfalttiin, sillä on tietty määrä energiaa, joka johtuu siitä, että puhelimen oma massa liikkuu painovoiman vetämänä kohti asfalttia.
Törmäyksen hetkellä kaikki varastoitunut liikemäärä vapautuu yhdellä rysäyksellä. Tennispallon tapauksessa energia vapautuu pitkälti siihen, että materiaali joustaa ja palauttaa energian "pomppuna" takaisin ylöspäin. Puhelin ei pompi, joten energia purkautuu johonkin.
Lähtökohtaisesti puhelimeen varastoitunut silmänräpäyksessä vapautuva energia kohdistuu siihen, mihin sen on helpointa kohdistua - eli asiaan, joka vastustaa vähiten.
Vanhoissa Nokian karvalakkikännyköissä tämä tapahtui siten, että puhelimen takakansi ja irrotettavissa oleva akku yleensä lensivät puhelimesta ulos. Energia siis "ampui" puhelimen takakannen ja akun irti puhelimesta - ja yleensä itse puhelin selvisi rytäkästä ehjänä.
Nykyiset älypuhelimet ovat umpinaisia rakennelmia, joissa ei ole mitään helposti irtoavaa, isoa osaa. Näin ollen törmäyksessä vapautuva energia purkautuu helpoimmin rikkoutuvaan osaan - eli näytön (tai takaosan) lasiin.
Ja juuri tähän perustuu panssarilasien idea.
Panssarilasi on itse asiassa tarkoituksella heikompaa materiaalia kuin puhelimen oma lasi, eli suomenkielinen termi "panssarilasi" on äärimmäisen harhaanjohtava.
Panssarilasi on heikompaa materiaalia kuin puhelimen oma näyttö siksi, että panssarilasi on se osa, johon törmäyksessä purkautuva energia kohdistuu - ja rikkoo panssarilasin, ei puhelimen omaa näyttöä.
Ideana on siis se, että panssarilasi on helppo ja halpa korvata ja se on tarkoitettukin menemään törmäyksessä rikki. Ilman panssarilasia, rikkoutuva osa olisi puhelimen oma näyttö - joka saattaa maksaa korjaustöineen useita satoja euroja.
Lisäksi panssarilasi on rakenteeltaan suunniteltu niin, että törmäyksen osuessa siihen, törmäys hajaantuu mahdollisimman suurelle pinta-alalle lasista - eli käytännössä koko panssarilasi menee useimmiten säröille. Näin törmäyksestä purkautuvasta energiasta saadaan mahdollisimman suuri osa kohdistumaan juurikin panssarilasiin, puhelimen oman näytön sijaan.
Aiheesta lisää mm. täällä sekä täällä.
Tässä vaiheessa kannattaa huomata myös se, että "panssarilasi" (englanniksi tempered glass shield) ja näytön suojakalvo ovat täysin eri asia. Näytön suojakalvo ei ole suunniteltu murskautumaan ja purkamaan törmäyksessä purkautuvaa energiaa, eikä se toimi samalla tavalla. Näytön suojakalvo, joka on mm. OnePlussan puhelimissa esiasennettuna, estää vain näytön naarmuuntumisen esim avainten hieroessa näyttöä taskussa.
Kommentoi artikkelia