Arvostelussa Huawei P8 - Lippulaivamallien haastaja

5,2 tuuman näyttö ei aivan täytä puhelimen etupuolta. Vaikka P8:n näyttö vaikuttaa ensisilmäyksellä käyttävän leveyssuunnassa erinomaisesti hyväkseen kaiken tilan, niin todellisuudessa reunoille jää mustaa aluetta. Puhelimesta ei lisäksi löydy fyysistä kotipainiketta, joten näytön alle jää jonkin verran kuollutta tilaa. Toisaalta virtuaalisten näppäimien käyttö on helpompaa, kun ne eivät sijaitse aivan alareunassa.

P8 kuuluu ehdottomasti markkinoiden ohuimpiin ja tyylikkäimpiin malleihin. Viralliset mitat kertovat puhelimella olevan paksuutta ainoastaan 6,4 mm, mikä tarkoittaa, että puhelin on vieläkin ohuempi kuin esimerkiksi ohuudestaan tunnetut iPhone 6 ja Galaxy S6. Vaikka ohuus ei sinänsä ole itseisarvo, antaa se kiistatta laadukkaan vaikutelman. Erityismaininta on vielä annettava P8:n kameralle, joka on täysin takaosan pinnan tasalla, eikä nouse näkyvästi esiin niin kuin monessa muussa puhelinmallissa.

Puhelimen kamera sijaitsee takaosan vasemmassa yläreunassa ja painikkeet löytyvät puhelimen oikealta reunalta. Oikealta reunalta löytyvät myös SIM- ja microSD-korttipaikat. Puhelimen pohjalta löytyvät puolestaan kaiuttimet ja microUSB.

Puhelimen reunuksia on jonkin verran pyöristetty ja puhelinta kiertää myös viistetty metallinen reunaosa. Testiaikana huomasin tämän metalliosan ja varsinaisen reunuksen olevan herkästi naarmuuntuvia. Jo muutaman viikon testauksen jälkeen reunoilta oli havaittavissa käytön jälkiä, vaikka puhelin ei omasta mielestäni erityisen kovia iskuja ollut saanutkaan.

P8 on toteutettu unibodyna eli puhelimen sisuskaluja ei pääse helposti kotikonstein näkemään. Toisaalta ratkaisu on tyylikäs, mutta itse pidän käytännöllisenä mahdollisuutta vaihtaa helposti puhelimen akku suoraan lennosta.

Tekniikka

P8:n tekniset ominaisuudet ovat kilpailukykyisiä puhelimen maltillinen hinta huomioiden. Järjestelmäpiirinä on Huawein oma HiSilicon Kirin 930 –piiri, jota ei ole muissa puhelimissa vielä nähty. Kyseessä on 64-bittinen piiri, joka koostuu neljästä 2,0 GHz:n Cortex A54e -ytimestä ja neljästä 1 GHz:n Cortex A53 -ytimestä. Kyseessä on Huawein paras ja uusin piiri, joka ei häviä järisyttävästi kilpailijoilleen suorituskykytesteissäkään. On kuitenkin sanottava, että puhtaasti tehon osalta Kirin ei yllä uusimpien Snapdragonien tai Exynosien tasolle.

Puhelin toimi testausajan pääosin moitteetta. Puhelimen teho riittää erinomaisesti kaikkeen, mitä nykypäivän huippu-Androidilta voi vaatia ja esimerkiksi aloitusnäyttöjen selailussa ei ollut merkkiäkään lagista. Sanottavaa jäi kuitenkin muutamasta mystisestä kaatumista.

P8:n 1080p:n 5,2 tuuman näyttö on toteutettu IPS LCD -tekniikalla. En jäänyt kaipaamaan QHD-näyttöä, eikä puhelimella olisi siihen ollut varaakaan, sillä se olisi varmasti syönyt akkukestoa. Näyttöpaneeli vaikutti laadultaan hyvältä, joskin on mainittava, että parin viikon käytön jälkeen sen alaosaan ilmestyi pieni kohta, jossa värit näkyvät väärin. Luultavasti puhelin on kuitenkin saanut osumaa jostain.

Puhelimen ohueen rakenteeseen nähden 2680 milliampeeritunnin akku on kooltaan ja kestoltaan odotusten mukainen. Kohtuullisella käytöllä akku kestää käyttöä noin puolitoista päivää. Jos puhelimella esimerkiksi tarkistaa herätessä sähköpostin ja sosiaalisen median viestit, on akkua jäljellä muutama tunti myöhemmin 80-90 prosenttia. Oma käyttöni sisälsi päivittäin lähinnä viestittelyä, sosiaalista mediaa ja uutisten seuraamista. Päivän lopussa akun varausta oli usein jäljellä noin 40-50 prosenttia.

P8:n asetuksista voi tarkkailla akun kulutusta sekä yleisellä tasolla että sovelluskohtaisesti. Puhelin muistuttaa satunnaisesti taustalle jäävistä akkua kuluttavista sovelluksista ja tarjoaa muutamia työkaluja akunkeston parantamiseen.

P8:lla tyhjän akun lataus täyteen 100 prosenttiin kestää yli kolme tuntia, mikä on selvästi enemmän kuin useimmilla kilpailijoilla. Esimerkiksi Samsung Galaxy S6:n 2550 mAh:n akun latautuminen nollasta sataan prosenttiin kestää QuickCharge 2.0 –teknologialla ainoastaan vajaat 1,5 tuntia. Myös HTC One M9 ja LG G4 kykenevät latautumaan täyteen iskuun noin kahdessa tunnissa. Uutisoimme vähän aikaa sitten uusimpien puhelimien akkukestoista. Tällä osa-alueella P8 häviää kilpailijoilleen selvästi ja hitaan latautumisen huomaa myös päivittäisessä arkikäytössä.

Kamera

Puhelinta esitellessään Huawei on kiinnittänyt erityistä huomiota uudistettuihin kameroihin. 13 megapikselin takakameran pitäisi Huawein mukaan olla erityisen suorituskykyinen heikossa valaistuksessa.

P8:n kamerasovellus vaatii totuttelua, sillä kyseessä ei ole aivan perinteinen ratkaisu. Menujen sijaan perusvalintoja (valomaalaus, kaunista, valokuva, video ja intervallikuvaus) voi selata pyyhkäisemällä sovelluksen avausnäkymässä joko oikealle tai vasemmalle. Lisää valintoja (panoraama, superyö, HDR, tarkenna kaikki, paras valokuva, vesileima ja äänivesti) löytyy yläreunasta sille varatusta kuvakkeesta. Hieman epäselvästi varsinaisiin asetuksiin pääsee vasta parin painalluksen kautta. Asetuksista löytyvät mm. painikkeet optiselle kuvanvakautukselle, "täydelliselle selfielle" ja perinteisemmille säädöille.

Huawei P8 tarjoaa erityisesti hyvässä valaistuksessa hyvää kuvanjälkeä, mutta käyttökelpoista myös heikommassa valaistuksessa. Havaitsin kuitenkin jonkin verran vaihtelua esimerkiksi sisätiloissa otettujen kuvien laadussa. Parhaat sisäkuvat saa superyö-tilassa, mutta silloin kameraa on kyettävä pitämään vakaana useampia sekunteja.

Videokuvauksessa P8 kykenee parhaimmillaan 1080p:n kuvaukseen 30 fps:n nopeudella, mikä on puhelimen kilpailijoihin nähden melko vaatimatonta. Nykyisiltä huippupuhelimilta odottaisi jo 4K-kuvausta ja nopeampaa Full HD -kuvausta. Kilpailijoiden panostaessa vahvasti juuri videokuvaukseen jää P8 armotta jalkoihin, vaikka optinen kuvanvakautus puhelimesta löytyykin.

Kamera on P8:n vahvuuksia, mutta toisaalta erityisesti kameraan panostavalle älypuhelinostajalle P8:aa ei voi täysin suositella.

Käyttöliittymä

P8:n käyttöjärjestelmänä on Androidin 5.0 Lollipop, jonka päällä on Huawein oma Emotion UI 3.1. Testiaikana puhelimen EMUI-käyttöliittymä päivittyi kaksi kertaa, mutta päivitysten sisällöstä oli vaikea sanoa mitään esittelytekstin ollessa ilmeisesti kiinankielinen.

EMUI tuo mukanaan joitakin käteviä erityisominaisuuksia, kuten universaalin sovellushaun. Sovellushakua voi käyttää, kun puhelimen keskiosasta pyyhkäisee alaspäin. Suurin ja näkyvin muutos perinteisiin käyttöliittymiin on kuitenkin jo aiemmassa Honor 4x –arvostelussamme mainittu sovellusten päävalikon puuttuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asennetut sovellukset näkyvät puhelimen aloitusnäytöillä. Sovelluksia voi pakata yhteen erilaisilla kansioratkaisuilla, mutta silti ominaisuuden puuttuminen ihmetyttää.

Eräs Huawein mainostamista uusista ominaisuuksista on nk. knuckle sensing –teknologia, joka toimii periaatteessa siten, että puhelinta voi ohjata rystysillä. Teoriassa puhelin osaa siis tunnistaa, milloin käyttäjä vaihtaa sormikosketuksen rystyskosketukseksi. Puhelin kyllä satunnaisesti tunnistaa rystyskosketuksen oikein, mutta useimmiten puhelimen tulkinta on väärä. Puhelin tunnistaa rystyset parhaimmillaan ehkä 50 prosenttisesti oikein ja satunnaisesti tavallinen sormikosketuskin tunnistetaan rystysiksi. Teknologian ajatus on kaunis, mutta käytännössä ominaisuudesta ei kuitenkaan juuri ole hyötyä ja pahimmillaan sen toimimattomuus aiheuttaa turhautumista.

Puhelimessa on myös perinteinen kasa valmiiksi asennettuja sovelluksia. Huawein omat sovellukset voi asetuksista halutessaan "poistaa käytöstä", mutta kokonaan niitä ei saa hävitettyä. Onneksi sovellustarjonta on kuitenkin pääosin laadukasta. Mukana tulee perinteisiä työkaluja radiosta, taskulampusta ja laskimesta lähtien ja lisäksi tarjolla on muutama kehittyneempi sovellus kuten nk. ohjaajatila, joka mahdollistaa yhteisen videon kuvaamisen samassa lähiverkossa olevien laitteiden kanssa.

Puhelimesta löytyi valmiiksi asennettuna kuusi erilaista teemaa, joita pystyy selailemaan ja vaihtamaan puhelimen oletusteemaksi sille tarkoitetun sovelluksen kautta. Yleisesti ottaen teematarjonta on tyylikäs ja kaikista teemoista pystyy tunnistamaan läpi Huaweille ominaisen käyttöliittymätyylin.

Yhteenveto

Huawei P8 –puhelimesta näkee, että siitä on yritetty tehdä vakavasti otettava kilpailija markkinoiden parhaille Android-puhelimille (ja miksei myös Applen iPhonelle). Ensivaikutelmani puhelimesta olivat hyvinkin positiivisia ja puhelimesta löytyi muutamia turhauttavia piirteitä vasta hetken testauksen jälkeen. Puhelimen isoimpina kompastuskivinä olivat akun hidas latautuminen, vedenkestävyyden puute ja knuckle sensing. Ei lopultakaan siis mitään ylitsepääsemätöntä.

Kaikkiaan P8 on ulkoisesi tyylikäs, mutta mitään uusia design-innovaatioita se ei tarjoa. Puhelinta onkin varsin helppo vertailla muihin puhelimiin ja useat ratkaisut tuntuvat lainatuilta. Vaikka se ei käytännössä haittaa, toivoisi puhelimelta ulkoisesti joitakin selvästi omia ratkaisuja. P8 pyrkii kilpailemaan hinnallaan, mutta toisaalta 64 gigatavun version ero esimerkiksi vastajulkaistuun LG G4 –malliin on ainoastaan 50 euroa. Positiivisena voi kuitenkin nähdä, että käyttöliittymä- ja sovelluspuolella Huawei onnistuu erottautumaan kilpailijoistaan. Aina muutokset tehdas-Androidista eivät ole menneet välttämättä parempaan suuntaan, mutta ainakin ne edustavat omaa tyyliä.

Toivoin ja odotin P8:lta paljon. En ole aivan varma jättikö käyttökokeilu lopulta sellaista kokemusta, jonka perusteella voisin varauksetta suositella puhelinta. Puhelimessa on toki kiistatta vahvuutensa ja Huawei on onnistunut luomaan Android-markkinoille varsin varteenotettavan vaihtoehdon. Aivan yhtä viimeistelty laite ei kuitenkaan ole kuin esimerkiksi Samsungin, LG:n ja HTC:n tarjoamat kilpailijat. Kokonaisuutena koen kuitenkin, että Huawei kykenee P8:lla tarjoamaan Android-markkinoille tervetullutta kilpailua.