Petteri Pyyny
12. heinäkuuta, 2024 18:23
2010-luvun loppupuolella alkoivat kännyköissä yleistymään erilaiset pikalataustekniikat. Sittemmin pikalatauksesta on tullut yksi tärkeimmistä uusien kännyköiden myyntivalteista ja lupaukset puolessa tunnissa tyhjästä täyteen latautuvasta kännykästä houkuttelevat monia.
Pikalataus onkin erittäin toimiva tekniikka ja se muuttaa helposti sen, miten kännykkää käytetään: puhelinta ei tarvitse roikottaa laturissa yön yli, vaan riittää pieni lataushetki silloin tällöin pitkin päivää.
Valitettavasti pikalatauksessa on yksi valtava ongelma: erilaisia pikalatauksen standardeja on useita ja ne eivät ole keskenään yhteensopivia.
Nyt, kun useat kännykät jo myydään kokonaan ilman laturia, kannattaa perehtyä aiheeseen tarkemmin.
Pyrimme tässä selvittämään yleisimmät pikalataustekniikat ja niiden keskinäisen yhteensopivuuden.
Pikalatauksesta puhuttaessa pitää muistaa mainita se, että pikalataus on tyypillisesti rajoitettu tiettyyn varaustasoon.
Käytännössä kaikki pikaladattavat puhelimet ottavat "täydellä teholla" virtaa sisään pikalaturista, kun akun varaustaso on 0% ja 80% välillä. Tuon jälkeen latausnopeus hidastuu merkittävästi ja viimeiset 20% yleensä ladataan varsin hitaalla tahdilla.
Viimeisten prosenttien jarruttelu johtuu siitä, että nimenomaan yli 80% varaustason ylittäessä lataus rasittaa puhelimen akkua merkittävästi. Siksi nykyisin monissa puhelimissa rajataan ohjelmallisesti yön yli tapahtuva latauskin niin, että akkua ei ladata aivan täyteen.
Perinteinen, täysin standardeja noudattava latauksen muoto on USB-lataus. Jos tämä rajataan täysin sen ytimeen asti, puhutaan USB 1.0 ja USB 2.0 -standardien lataustehosta.
USB 2.0 on edelleen, 2020-luvun alussa, erittäinen yleinen USB-liitäntä ja USB-portteja löytyy käytännössä kaikesta mahdollisesta, aina televisioista ja tietokoneista modernimpiin jääkaappeihin asti.
Standardi USB-portti antaa käytännössä aina 0,5 ampeeria sähkövirtaa, 5 voltin jännitteellä. Suurin antoteho on siis 2,5 wattia.
Teoriassa 0,5A latausvirralla 4000mAh kännykän akku latautuu tyhjästä täyteen noin 8 tunnissa, jos puhelin pidetään koko latauksen ajan sammutettuna. Käytännössä aikaa menee vieläkin enemmän.
Tässä käsiteltävistä tekniikoista ainoa oikeasti standardiksi miellettävä pikalataustekniikka on 2020-luvulla pikkuhiljaa yleistynyt USB PD eli USB Power Delivery, joka on siis USB-ryhmittymän kehittämä pikalatausstandardi.
USB PD ei määrittele suoraan sitä, miten nopea laturi on, mutta määrittelee sen, miten nopea laturi voi olla. Lisäksi vastaanottava laite - esimerkiksi kännykkä - kertoo laturille sen, miten nopeasti sitä voi ja saa ladata.
USB PD on yleistynyt nopeasti etenkin kalliimmissa läppäreissä, sillä tekniikka tukee jopa 240W lataustehoa, mutta myös monet kännykät tukevat standardia nykyisin.
USB PD:stä puhuttaessa se sekoitetaan usein USB-C -johtoon, mutta käsitys on täysin väärä. Se, että latausjohdossa on USB-C -liitäntä, ei tarkoita, että laturi tai puhelin tukisi USB PD:tä.
Sekasotku on valmis siinä, että USB PD vaatii sen, että kaikki, laturi, puhelin ja välissä oleva johto tukevat USB PD -latausta.
Applen kaikki vähänkään uudemmat iPhonet (iPhone 8 ja sitä uudemmat) tukevat USB PD -laturilla lataamista, mutta jostain syystä kaikki Applen omat laturit eivät itsessään tue USB PD:tä. Mutta käytännössä: jos kaapista löytyy USB PD -laturi, sillä voi ladata nopeasti myös iPhonea.
Nykyisin, vuonna 2024, lähes kaikki Android-valmistajat tukevat jollain tavalla USB PD:tä, mutta kukin hyvin omalla tavallaan.
Hyvin tyypillinen tapaus on vaikkapa jokin uudehko OnePlussan puhelin. Se latautuu yhtiön omaa SuperVOOC-latausta käyttäen kenties 80 watin nopeudella. Mutta USB PD -laturilla se latautuu korkeintaan 30 watin nopeudella. Lisäksi mukana toimitettava OnePlussan oma laturi ei välttämättä anna ulos USB PD -virtaa lainkaan, eli sillä taas ei voi ladata muiden valmistajien laitteita USB PD:n kautta.
Onneksi sekasotkuun on tulossa selvennystä, kun USB PD -tuki tulee pakolliseksi kaikkiin Euroopassa myytäviin kännyköihin lähivuosina. Tuon jälkeenkin valmistajat saavat kehittää omia, vielä nopeampia lataustapoja, mutta ainakin USB PD -latausta niiden pitää tukea. Vaatimus tulee koskemaan myös latureita, eli kaikkien latureiden on jatkossa pakko antaa myös USB PD -pikalatausvirtaa ulos.
Nykyisin esimerkiksi Sony ja Asus eivät tarjoa uusissa kännyköissään lainkaan mitään eksoottisia latausratkaisuja, vaan kyseisten valmistajien kännykät tukevat vain ja ainoastaan USB PD:tä, samoin niiden laturit.
Yleisimmin käytetty lukittu eli (tietyn tahon omistama) pikalataustekniikka on Qualcommin kehittämä Quick Charge ja sen eri tasot. Quick Charge lyhennetään yleisesti muotoon QC.
Ensimmäinen Quick Charge 1.0 -tekniikka kehitettiin jo vuonna 2013 ja Qualcomm tarjoaa sitä kännykkävalmistajille. Tekniikka on Qualcommin omistama, mutta sitä voidaan käyttää myös ilman Qualcommin suoritinpiirejä, kunhan kännykkävalmistaja vain lisensoi tekniikan käyttöönsä.
Quick Chargesta on tällä hetkellä olemassa kuusi eri versiota, joista viimeisin, Quick Charge 5.0 julkaistiin vuonna 2020. Sen teoreettinen maksiminopeus on 100 wattia, joskin QC5 -yhteensopivien laitteiden tai latureiden ei tietenkään ole pakko tukea niin nopeaa lataamista.
Quick Charge -tekniikat ovat kaikki keskenään alaspäin yhteensopivia, eli Quick Charge 2 -laturilla voidaan ladata Quick Charge 4 -yhteensopivaa kännykkää - tällöin suurin mahdollinen latausnopeus määräytyy Quick Charge 2 latausnopeuden (ja puhelimen itsensä määrittämien raja-arvojen) mukaan.
Sama toimii myös toisinpäin, eli Quick Charge 5 -laturilla voidaan ladata Quick Charge 3 -kännykkää, mutta jälleen, latausnopeus on korkeintaan Quick Charge 3 -tekniikan mukainen.
Quick Chargea käyttää valtava määrä Android-valmistajista, mutta yhtiöt voivat itse valita sen, mitä QC-tekniikkaa kukin puhelinmalli käyttää - ja toki, edullisimmissa malleissa QC-pikalatausta ei välttämättä ole tarjolla lainkaan.
Quick Charge 4, Quick Charge 4+ ja Quick Charge 5 ovat yhteensopivia myös USB PD -standardin kanssa, eli USB PD -laturilla voidaan ladata laitteita, jotka tukevat Quick Charge 4 tai sitä tuoreempaa versiota. Ja sama toisinpäin, eli Quick Charge 4/4+/5 -latureilla voidaan ladata laitteita, jotka eivät tue Quick Chargea, mutta tukevat USB PD:tä. Luonnollisesti lataus on hieman hitaampaa USB PD:n yli kuin siten, että molemmat palaset tukisivat QC:tä.
OnePlussan oma pikalataustekniikka on ollut olemassa niin kauan, kuin yhtiö on tehnyt kännyköitä. Pikalataustekniikan nimi on vain erinäköisistä syistä johtuen muuttunut vuosien mittaan useamman kerran.
Nykyisin OnePlussan pikalataustekniikan nimi on SuperVOOC. Aiemmin OnePlussan tekniikka kulki nimellä Warp ja sitä ennen nimellä Dash.
SuperVOOC pohjautuu OnePlussan emoyhtiön Oppon tekniikkaan ja on sen kanssa yhteensopiva. Sama koskee myös kaikkia muita OnePlussan ja Oppon sisaryhtiöitä ja niiden piakalataustekniikoita: OnePlussan pikalaturilla voi pikaladata Oppon, Realmen ja Vivon kännyköitä - ja sama toisinpäin, eli kyseisten yhtiöiden latureilla voi pikaladata OnePlussan kännyköitä.
Vuodesta 2020 lähtien OnePlus kuitenkin ryhtyi askel kerrallaan lisäämään sekä kännyköihinsä että latureihinsa tuen myös standardille USB PD -pikalataukselle. USB PD -tuki on yleensä hitaampi kuin SuperVOOC, mutta kohtuullisen ripeä sekin.
Eli tyypillisesti uudempia OnePlussan kännyköitä voi pikaladata myös millä tahansa USB PD -laturilla, joskaan ei niin nopeasti kuin OnePlussan omalla SuperVOOC-laturilla.
Sama toimii myös toisinpäin, uudehkolla OnePlussan laturilla yleensä pystyy pikalataamaan myös muiden valmistajien USB PD -yhteensopivia laitteita, joskaan ei mitenkään hurjan nopeasti.
Motorola ja Samsung hyppivät iloisesti omien tekniikoidensa ja Qualcommin tekniikoiden välimaastossa.
Samsungilla on osassa puhelimistaan tarjolla kahta yhtiön omaa tekniikkaa: vanhempaa Samsung Adaptive Fast Chargingia sekä uudempaa Samsung Super Fast Charging -tekniikkaa.
Samsungin puhelinmallien osalta eri tekniikat hyppivät mallista toiseen. Osassa mallistoaan Samsung käyttää pelkästään Qualcommin Quick Charge -tekniikkaa, osassa taas omia ratkaisujaan.
Samsungin vanhempi Adaptive Fast Charging on kuitenkin täysin yhteensopiva Quick Charge 2.0 -tekniikan kanssa, eli pikalataus onnistuu ristiin näiden kahden tekniikan välillä.
Uudempi Samsung Super Fast Charging puolestaan on yhteensopiva USB PD -standardin kanssa, eli sitä tukevia Samsungin kännyköitä voi ladata millä tahansa USB PD -laturilla - ja samojen mallien Samsungin laturit osaavat puolestaan pikaladata muiden valmistajien USB PD -yhteensopivia laitteita.
Motorolan ja Asuksen kanssa tilanne on pitkälti samanlainen kuin Samsungillakin: niiden omat tekniikat ovat yhteensopivia Quick Chargen kanssa.
Pikalataustekniikat kehittyvät hurjaa vauhtia ja tätäkin kirjoittaessa useilla pienemmillä - pääosin kiinalaisilla - yrityksillä, on jo omia tekniikoita käytössä.
Erityismaininta pitää antaa kuitenkin Xiaomin omalle HyperCharge -pikalataukselle. Yhtiö on tarjonnut hurjia, jopa yli 150 watin latausnopeuksia joissain kännykkämalleissaan ja ne perustuvat täysin Xiaomin omaan, muilta suljettuun HyperCharge -lataukseen. Xiaominkin uudemmat kännykät kuitenkin tukevat yleensä myös USB PD -latausta, joskin varsin maltillisilla nopeuksilla (yleensä 15-30 watin tasolla).
Hyvin tärkeää on ymmärtää myös se, että laturin ja kännykän keskinäinen suhde menee alimman muuttujan mukaan.
Laajassa kännyköiden tietokannassamme listataan satoja kännyköitä ja niiden yhteydessä kerrotaan latausnopeus watteina.
Kännykän latausnopeus ei nopeudu, jos ostat sitä nopeamman laturin. Eli ostamalla 160W OnePlussan pikalaturin, ei se 50W latausta tukeva OnePlussan kännykkäsi pysty latautumaan yhttään nopeampaa kuin 50W laturillakaan.
On muistettava myös, että kännykkäsi jos tukee 80W latausta, mutta laturi antaa ulos vain 50W tehoja, ei kännykkä lataudu nopeampaa kuin 50 watin nopeudella.
Käytännössä USB PD:stä on muodostumassa nopeasti kaikkia pikalataustekniikoita yhdistävä "alin yhteinen nimittäjä". Eli kännykkää ja laturia ostaessa kannattaa hieman kiinnittää huomiota siihen, että ne tukevat USB PD -standardia.
Sen kautta ei välttämättä saavuteta nopeinta mahdollista latausta, mutta sen avulla saavutetaan yhteensopivuus eri laitteiden välillä - eli naapurin Jaska voi lainata sinun OnePlussasi USB PD -yhteensopivaa laturia omaan Samsungin kännykkäänsä ja ladata samalla laturilla myös siskonsa iPhonen.
Erityisen tärkeäksi asia on muuttumassa nyt, kun vuonna 2024 jo useat valmistajat myyvät kännykät kokonaan ilman laturia.
Nyrkkisääntönä sanottakoon:
Tähän sääntöön on edelleen kourallinen poikkeuksia, mutta osut todennäköisimmin oikeaan, jos noudatat tätä. EU-lainsäädännön muuttuessa, kyseinen sääntö tulee olemaan samalla myös kaikille valmistajille pakollinen.
Vuonna 2026 kännyköiden ja latureiden USB PD -standardin latausnopeudet pitää ilmeisesti ilmoittaa selkeämmin jo pakkauksessa. Siihen saakka kannattaa perehtyä mm. arvosteluihimme, joissa pyrimme käymään läpi myös kunkin kännykän USB PD -tuen.
EDIT 12.7.2024: Päivitetty isolla kädellä, alunperin vuonna 2021 julkaistu artikkeli. OnePlussan lataustekniikan nimi on muuttunut sittemmin SuperVOOCiksi, USB PD:stä on kasvanut oikea standardi ja Xiaomin nykyinen lataustekniikka kantaa nimeä HyperCharge.