Petteri Pyyny
27. joulukuuta, 2022 20:45
Vuosi 2022 oli eräänlainen merkittävä vedenjakaja Android-maailmassa. Valtava valmistajien ekosysteemi repesi kuluvan vuoden aikana vahvasti kahteen leiriin ja tilanteella saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia Android-valmistajien keskinäisissä voimasuhteissa.
Vuosia, vuosia sitten, Androidin ottaessa ensimmäisiä varovaisia askeleitaan kohti maailman suurinta mobiilikäyttöjärjestelmää, Android-päivitysten "pahis" oli ehdottomasti Samsung. Yhtiö saattoi jättää vasta julkaisemansa lippulaivamallin täysin ilman päivityksiä, saatuaan jo rahat laitteen myynnistä. Tuolloin jotkut valmistajat profiloituivat hetkeksi "hyviksinä" eli yhtiöinä, joiden puhelimille päivityksiä saattoi napsua vielä kahden vuoden jälkeenkin(!!).
Noista ajoista on kulunut pian kymmenen vuotta ja maailma on mullistunut perinpohjaisesti. Taustalla on monia syitä, mutta kaikissa niissä kuluttaja on voittaja.
Applella on Android-valmistajiin nähden yksi ylivoimainen etulyöntiasema: se valmistaa itse sekä käyttöjärjestelmänsä että laitteensa. Tuon syyn ansiosta Apple on onnistunut hemmottelemaan iPhone-kansaa valtavan pitkillä päivityslupauksilla: vielä viidenkin vuoden jälkeen iPhonet ovat tyypillisesti saaneet päivityksen uusimpaan iOS-käyttöjärjestelmäversioon.
Applelle tietysti malli on looginen: yhtiö tahkoaa rahaa sekä laitemyynnistä, mutta vuosi vuodelta yhä enenevässä määrin myös ohjelmistojen ja palveluiden myynnistä. Joten Applelle se ei ole niinkään iso ongelma, että laitteiden päivitystahti hidastuu hieman - rahaa sataa kassaan siitä huolimatta.
Mutta samalla tietysti iPhone on asettanut tietyn esimerkin, jota mobiilimaailmassa ei voi jättää huomioimatta.
Joskus vuoden 2018 tai 2019 aikoihin muistelen ajatelleeni ääneen, että huippukännyköissä on nyt saavutettu piste, johon kannettavat tietokoneet pääsivät muutamaa vuotta aiemmin: ne ovat tarpeeksi hyviä. Siis siten, että jos ostat nyt tuhannen euron kännykän, ensi vuonna julkaistava tuhannen euron kännykkä ei todennäköisesti tarjoa juuri mitään sellaista, mitä osaisit vuoden vanhaan puhelimeesi kaivata. Ja tuo aikaväli tuntuu venyneen viimeisen parin vuoden aikana todella nopealla tahdilla: vuoden 2019 lopulla ostettu OnePlus 7T Pro on teknisesti edelleen erinomainen kännykkä, vaikka ikää onkin jo neljättä vuotta.
Luonnollisesti tämä muutos osui ensimmäisenä huippukännyköihin. Mutta nyt elämme aikakautta, että sama ilmiö on nähtävissä keskihintaisissa, noin 400 euron kännyköissä. Tänä vuonna ostettu OnePlus Nord 2T tai Samsung Galaxy A53 tulevat olemaan vielä kolmen vuoden päästäkin varsin mainioita kännyköitä. Toki, aina tulee pykälän nopeammin latautuvia malleja, hieman parempia kameroita ja pikkuisen nopeampia suorittimia - mutta jos et pelaa ammatiksesi puhelimella, todennäköisesti tulevan kolmen vuoden aikana ei muutos tule olemaan niin radikaalia, että jäisit mistään isommasta paitsi.
Ja tämä "uusi normaali" on ongelmallinen, jos kännykän Android-päivitystuki loppuu kahden vuoden jälkeen ostohetkestä.
Pari Android-valmistajaa haistoi käyttäjien tarpeen pitkille päivityslupauksille ja nopeasti jakeluun tuleville päivityksille jo vuosia sitten. Alan pioneerina voitaneen pitää OnePlussaa, joka syntyi monen merkillisen mutkan kautta eräänlaiseksi hakkereiden puhelimeksi. Yhtiön alkuperäiset mallit pohjautuivat itse asiassa silloisen aikakauden tunnetuimpaan epäviralliseen Android-jakeluun, CyanogenModiin.
Noista ajoista on niistäkin kulunut vuosien ajan, mutta vielä vuoden 2019 aikoihin, kun Android 10 julkaistiin, oli OnePlus ensimmäinen valmistaja heti Googlen jälkeen, jonka kännykkämallistolle uusimman käyttöjärjestelmän sai.
Sitten koitti surullisenkuuluisa OnePlussan ja sen sisaryhtiön Oppon pakkoavioliitto, OnePlussan malliston räjähdysmäinen kasvu - ja ongelmat. Jo Android 11 julkaisu meni hieman ala-arvoisesti OnePlussan osalta, mutta vuoden 2021 syksyllä julkaistu Android 12 oli isku, josta OnePlus tulee kärsimään vielä vuosien ajan. Yhtiöltä kesti lähes vuoden saada Android 12 viimeisillekin malleilleen julkaistua - ja julkaisut olivat turhankin usein bugien täplittämää mössöä. Yhtiön maine puhtaan Androidin sanansaattajana ja nopeiden päivitysten ykkösnimenä katosi vuoden aikana kuin tuhka tuuleen.
Sittemmin OnePlus on ottanut selkeästi askeleita oikeaan suuntaan: yhtiö pidensi tulevien malliensa Android-päivityslupausta ja Android 13 julkaisukin on edennyt selkeästi rivakammin kuin Android 12 kohdalla.
Toinen surullinen esimerkki pieleen menneestä päivityslupauksesta löytyy ihan kotimaastamme. HMD Global toi Nokian ikonisen brändin takaisin kännykkämaailmaan vuoden 2017 alussa. Tuolloin yhtiön yhtenä markkinointivalttina oli nimenomaan pitkä Android-tuki ja nopeat Android-päivitykset.
Nokian puhelimet lunastivatkin tässä suhteessa odotukset usean vuoden ajan, mutta Android 12 julkaisu oli myös HMD Globalille vedenjakaja. Tuolloin yhtiön päivitystahti hidastui onnettoman kehnoksi ja vihaiset käyttäjät valittivat päivityslupausten rikkomisesta netin keskustelupalstoilla. Samoihin aikoihin yhtiö alkoi myös leikkaamaan päivityslupaustaan ja nykyisestä Nokia-brändin vaatimattomasta valikoimasta useat mallit ovat oikeutettuja vain yhteen Android-päivitykseen.
Mahdollisuus edelläkävijän viittaan siis vietiin myös suomalaisten rakastamalta brändiltä.
Vuoden 2022 aikana ollaan nähty se, miten markkina on käytännössä jakautumassa kahtia: Samsung on päättänyt panostaa isolla kädellä Android-päivityksiin ja yhtiö lupaa keskihintaisille malleilleen neljän vuoden käyttöjärjestelmpäivitykset ja huippumalleilleen jopa viiden vuoden päivitykset.
Ainoa valmistaja, joka on päättänyt lähteä kisaan mukaan, on OnePlussan emoyhtiö BBK. BBK:n brändeistä sekä OnePlus että Oppo ovat jo kertoneet vastaavansa Samsungin päivityslupaukseen huippumalliensa osalta. BBK:n muista brändeistä Realme ja Vivo todennäköisesti tulevat nekin liittymään mukaan kisaan kuluttajien sieluista tällä saralla.
Sitten ovat ne valmistajat, joilta ei joko löydy resursseja tai kunnianhimoa liittyä pitkien päivitysten kisaan. Paluuta tekevä Honor on hieman parantanut päivityslupaustaan, mutta tuhannen euron mallille tarjottavat kaksi päivitystä ja halpismalleille tarjottu yksi päivitys eivät oikein riitä kisassa, jos kuluttajat alkavat arvostamaan puhelinten päivitettävyyttä. Myös monet muut pienet tekijät markkinalla ovat nekin kovin varovaisia päivitystensä kanssa: Asus ja Sony tarjoavat pääosin kahden vuoden päivityslupausta puhelimilleen.
Sitten on kaksi isoa tekijää, joiden toiminta tuntuu olevan täysin satunnaista: kiinalaiset Motorola ja Xiaomi ovat olleet erittäin hitaita tuomaan päivityksiä mallistolleen viimeisen vuoden ajan. Lisäksi kumpikaan yhtiö ei ole kovinkaan kunnianhimoinen päivitysten osalta: osa kummankin valmistajan mallistosta saa vain yhden Android-päivityksen ja lippulaivamalleillekaan käyttöjärjestelmäpäivityksiä ei luvata kuin korkeintaan kolmen päivityksen verran.
Lopulta me kuluttajat olemme se taho, joka tulee ratkaisemaan Androidin päivitettävyyden. Jos alamme säännöllisesti tukemaan valmistajia, joilla on tarjota pidempi päivityslupaus, on muidenkin valmistajien pakko hypätä mukaan kelkkaan - tai kuihtua pois.
Nokian brändille pitkä päivityslupaus ei toiminut tarpeeksi isona markkinointivalttina. Mutta oliko HMD liikkeellä liian aikaisin? Olen täysin subjektiivisena havaintona pistänyt merkille, että arvostelujen yhteydessä mallien päivityslupauksista on alettu kertomaan viimeisen vuoden aikana aiempaa selkeämmin. Myös kiinnostus päivityksiin on kasvussa - näemme sen vaikkapa Android 13 -päivitysseurantamme suosiossa.
Oma lusikkansa soppaan saattaa tulla myös Euroopan Unionin taholta. EU on sorvannut pitkään tulevaa Right to repair -lainsäädäntöään, joka saattaa asettaa vaatimuksia myös kännyköiden päivityksille ja sille, miten kauan valmistajien pitää puhelimiaan tukea. Teimme taannoin tiivistelmän siitä, mitä tapahtuu, jos Androidia ei päivitäkään. Tietoturvan kannalta käytössä olevat, päivittämättömät laitteet ovat potentiaalinen tietoturvariski.