Matti Robinson
3. toukokuuta, 2018 18:05
Älypuhelinten yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on tallennustila. Tämä ominaisuus määrittelee pitkälti kuinka paljon sisältöä saat mahdutettua puhelimeen, ja tämä puolestaan voi merkittävästi vaikuttaa laitteesta irti saatavaan hyötyyn ja huviin.
Tallennustilan määrä vaihtelee edullisimmissa puhelimissa muutamista gigatavuista aina satoihin gigatavuihin kalleimmissa laitteissa. Onneksi useat, erityisesti edullisempien Android-puhelinten valmistajat, ovat sisällyttäneet laitteisiinsa myös muistikorttipaikan, jonka avulla tallennustilaa saa laajennettua.
Niinpä esimerkiksi 16 gigatavun sisäisellä tallennustilalla varustettu Android-puhelin voi moninkertaistaa tallennuskapasiteetin muutaman kympin microSD-muistikortilla. Valitettavasti yksinkertaiselta tuntuva ominaisuus vaatii tarkempaa tarkastelua, mikäli muistikortista haluaa saada kaiken mahdollisen ilon irti.
MicroSD-muistikortit, kuten muutkin tallennusmediat, sisältävät useita eri kapasiteetilla ja nopeudella varustettuja vaihtoehtoja. Nimen etuliite micro puolestaan kertoo kortin fyysisestä koosta.
Kapasiteetti kertoo yksinkertaisesti gigatavuina (vaihtoehtoisesti pienemmissä mega- tai suuremmissa teratavuina) kuinka paljon sisältöä muistikorttiin mahtuu.
Kapasiteetti SD-korteissa (ml. microSD) on luokiteltu seuraavasti: SD-kortit alle 2 gigatavua, SDHC 2-32 gigatavua, SDXC yli 32 gigatavua. Käytännössä nykyisin ei kannata ostaa enää tavallisia SD-kortteja lainkaan. Yksinkertaista, eikö vain?
Mutta mitä ihmettä tarkoittaa nopeus ja miksi siitä pitäisi välittää?
Muistikortin nopeus kertoo sen kyvystä tallentaa tietoa, joka puolestaan voi rajoittaa kyseisen muistikortin käyttökohteita. Esimerkiksi valokuvaukseen on hyvä olla vähintäänkin tarvittavan nopea kortti, jotta kameran toiminta ei hidastu kortin kirjoitellessa tietoja.
SDHC korteista löytyy neljä nopeusluokitusta: C2, C4, C6 ja C10, joiden kirjoitusnopeudet ovat varsin selkeästi 2 Mt/s (megatavua sekunnissa), 4 Mt/s, 6 Mt/s ja 10 Mt/s. SDXC:ssä luokitukset ovat puolestaan U1 ja U3, ja niiden kirjoitusnopeudet puolestaan 10 Mt/s ja 30 Mt/s.
Kaikki nopeudet ovat vähimmäisnopeuksia, joten U3-tason SDXC-kortin nopeus voi olla paljon suurempi kuin 30 megatavua sekunnissa. Lisäksi on olemassa videokameroille tarkoitettu V-nopeusluokitus, jota ei välttämättä löydy paketista eikä ole siten paras mahdollinen indikaattori.
Nykyisin yleisimmin myynnissä olevat microSD-muistikortit ovat microSDXC-laatua, joka tarkoittaa, että niiden nopeus riittää vähintäänkin Full HD -videokuvaukseen. U3-tason microSDXC-kortit puolestaan pystyvät tallentamaan helposti jopa korkealaatuisempaa 4K-videota.
Älypuhelimissa ei ainakaan vielä kannata sijoittaa kalliimpiin V60- ja V90-kortteihin, joita tosin onkin kovin vähän markkinoilla, sillä nopeudesta ei todennäköisesti ole nykylaitteilla vielä hyötyä. Ennemmin ylimääräinen raha kannattaa sijoittaa suurempaan tallennuskapasiteettiin.
Jos et omista 4K-videota tallentavaa älypuhelinta, niin voit säästä puolet hinnasta valitsemalla sopivan kortin. Esimerkiksi tällä hetkellä Full HD -kamerapuhelimille sopivan U1-tason ja 128 gigatavun microSD-kortin saa noin samaan hintaan kuin 4K-videokuvaukselle tarkoitetun 64 gigatavun U3-kortin.
Esimerkiksi C6-kortti voi olla tarpeeksi nopea Full HD -videokuvaukseen ja muihin älypuhelimen kuvaustarpeisiin, mutta riippuen videokuvauksen bittivirran tarpeista se voi jäädä liian hitaaksi. Lisäksi nykyisin uudemman sukupolven (vähintään U1) nopeammat kortit ovat jo niin edullisia, ettei hitaampaan korttiin kannata sijoittaa.
Lyhyemmin ja yksinkertaisemmin: Full HD -tason puhelimilla osta U1- tai C10-tason microSD-muistikortti (microSDHC tai microSDXC), 4K-kuvaukseen kykenevälle älypuhelimelle U3-tason muistikortti, älä sijoita V60- tai V90-kortteihin ja älä osta U1- ja C10-tasoa alhaisempaa korttia nykyaikaisella kameralla varustetulle puhelimelle.