Petteri Pyyny
10. syyskuuta, 2014 20:56
Applen eiliset julkistukset olivat sikäli mielenkiintoisia, että yritys reagoi - oikeastaan ensimmäistä kertaa 2000-luvulla - kuluttajakysyntään, eikä pelkästään tyytynyt uudelleenmäärittämään tiettyä tuotesegmenttiä.
Vaikka suurin mielenkiinto olikin Apple Watchissa, on yrityksen reagointi Android-lippulaivojen menestysreseptiin huomionarvoinen. Android-valmistajat ovat kilpailleet yli 600 euron hintaluokassa Applea vastaan tuomalla tuotteisiinsa jatkuvasti uusia ominaisuuksia, mutta etenkin alati kasvavalla näyttökoolla. Tuohon kysyntään Applen oli nyt pakko reagoida tuomalla myyntiin sekä lähes 20% kasvanut tuumakoko iPhone 6:n "perusmalliin" että tästä vieläkin isompi, 5,5 -tuumainen iPhone 6 Plus.
Plus-mallilla Apple riisuu käytännössä samassa hintasegmentissä kilpailevat Android-valmistajat niiden tärkeimmästä aseestaan eli näyttökoosta. Samaan aikaan Android-valmistajat ovat kasvavassa ns. lirissä kalleimman hintaluokkansa kanssa, kun kuluttajat ostavat yhä enemmän ja enemmän yritysten edellisen tai sitä edellisen vuoden lippulaivamalleja, koska ne ovat "tarpeeksi hyviä". Toisaalta taas länsimaiden markkinoille tunkevat uudet Android-valmistajat, Xiaomi ja OnePlus etunenässä ja tallovat tullessaan hintatason lähes puoleen totutusta.
Tämä tulee mielestäni väistämättä näkymään siinä, että Androidien myynti yli 600 euron hintaluokassa tulee supistumaan lähivuosina voimakkaasti. Näin olisi käynyt todennäköisesti ilman Appleakin, mutta ei-merkkiuskollisten kuluttajien segmentissä tämä tulee korostumaan -- miksi maksaa 600 euroa Android-puhelimesta, kun vastaavan tai ainakin lähes vastaavan saa 300-400 euron haarukassa.
Ongelmaa korostaa se, että yksikään kalleimmassa hintaluokassa operoiva iso Android-valmistaja ei ole profiloitunut nimenomaan laadukkaiden, kalliiden puhelinten valmistajaksi, vaan tarjoavat käytännössä kaikkea mahdollista 30 euron peruspuhelimista 700 euron huippumalleihin asti. Tällöin myös brändin arvo, jota ei voida väheksyä, väistämättä kapenee.
Applea tässä luonnollisesti auttaa se, että yritys omistaa oman käyttöjärjestelmänsä ja pystyy erottumaan myös sen kautta Android-massasta. Kalleimman hintaluokan Android-puhelimilla taas kilpailu on raadollista: taulukko esiin, toiseen sarakkeeseen 700 euron huippumallin speksit ja toiseen sarakkeeseen kiinalaisen 300 euroa vähemmän maksavan kilpailijan speksit ja kilpailuetua on vaikea löytää, kun käyttöjärjestelmä on täsmälleen sama.
Pakollista autovertausta käyttäen: jos et ole minkään tietyn automallin fani, etkä edes inhoaja, mutta olet ostamassa 200'000 euron autoa -- todennäköisesti et ostaisi 200'000 euron Daciaa, vaikka sellainen myynnissä olisikin. Kalleimmassa hintasegmentissä myös brändillä ja sillä, mitä se edustaa, on väistämättä väliä -- brändiuskollisuus ja jopa tietyn brändin vihaaminenkin, ovat reaktioita siihen, että brändi on olemassa ja sillä on merkitystä.
Toki, ei yli 600 euron Android-puhelinten myynti tule millään muotoa loppumaan, ei tietenkään. On iso määrä ihmisiä, jotka haluavat Samsungin, LG:n, Sonyn tai HTC:n parasta mahdollista Android-tarjontaa, hinnasta riippumatta. Tai ylipäätään Androidia kaikella sillä tekniikalla mitä rahalla tällä hetkellä yksinkertaisesti on mahdollista saada. Samoin erikoisalueilla tulee olemaan tarjontaa myös jatkossa -- huippuunsa viritetyille kameraominaisuuksille on edelleen ottajia, samoin äärimmäiseen kestävyyteen suunnitelluille tuotteille. Mutta tavalliselle kuluttajalle, joka on ehkä aiemmin ostanut Android-lippulaivamallin parin vuoden välein -- välillä ehkä vaihtaen iPhoneen, välillä ehkä jopa kokeillen Lumiaa -- syyt ostaa kallein mahdollinen ison Android-valmistajan puhelin ovat nopeasti katoamassa.
Apple pystynee rakentamaan iPhonesta lähivuosina entistä selvemmin ainoan kymmeniä miljoonia myyvän, yli 600 euroa maksavan puhelimen, muun puhelinmarkkinan siirtyessä yhä enemmän kohti 200-400 euron hintasegmenttiä.
-Petteri Pyyny, tj
AfterDawn Oy
twitter: @pyyny