Petteri Pyyny
5. tammikuuta, 2014 3:39
Otan ison riskin ja ajattelen ääneen tulevaisuutta. Tulevan ennustaminen on tunnetusti haastavaa. Paitsi tietysti jälkikäteen. Eli ajatuksiani siitä, miltä tietotekniikan käyttö näyttää vuoden 2020 paikkeilla, noin 15 vuotta sen jälkeen kun nykymuotoinen mobiilivallankumous käynnistyi.
Kun me, reilu kolmekymppisten sukupolvi, saimme ensimmäiset kännykät käteemme joskus 1990-luvun puolenvälin jälkipuolella, tuntui kuin lapsuuden puupalaan puhumiset metsässä, leikkien niiden olevan radiopuhelimia, olisivat tulleet toteen. Vanhempiemme viittä vuotta aiemmin ostamat langattomalla luuriosalla varustetut lankapuhelimet tuntuivat antiikkisilta ja scifi-leffat tuntuivat saapuneen todellisuuteen.
Ensimmäisten värinäytöllisten PDA-laitteiden testaaminen viittä vuotta myöhemmin tuntui samalta. Kännykän kokoinen kapistus, jolla pystyi kuuntelemaan MP3:sia ja katsomaan -- hirvittävän säädön ja uudelleenpakkauksen jälkeen -- videoita. Mieltävavisuttavaa kamaa, kerta kaikkiaan.
Ensimmäisiä todellisia älypuhelimia testanneet kokivat hieman samoja fiiliksiä viitisen vuotta myöhemmin ja iPhonen tulo muutti suhtautumisemme siihen, miten nuo kaikki mainitut elementit pitäisi paketoida toimimaan sulavasti yhteen. Tuon jälkeen kehitys on ollut vähintään yhtä hurjaa, mutta sellainen samanlainen, lähes kahden vuosikymmenen takainen wow-efekti on hieman karissut.
Samaan aikaan olemme siirtyneet käyttämään pikku hiljaa kännyköitämme ja tablettejamme aiemmin pelkästään tietokoneilla tehtäviin juttuihin. Tästä huolimatta kännykät ovat olleet meille vain tietotekniikan käytön "toinen puoli", se mukana kulkeva pika-apu. Se vehje, jolla voi tappaa aikaa hammaslääkärin odotushuoneessa, olla yhteydessä toisiin ihmisiin mitä moninaisimmilla tavoilla, hakea tietoa, ohjeia, reittejä ja reseptejä niitä tarvittaessa.
Mutta silti, aina, mobiililaitteet ovat meille vain yksi osa viikon tietotekniikkaamme. Istumme työpaikoilla tietokoneidemme ääressä, hoidamme toimistotyöt, sähköpostit, valokuvien järjestelyt ja osin myös digitaalisen viihteemme läppäreidemme ja työasemiemme ääressä.
Samaan aikaan olemme ehkä muuttuneet sokeiksi sille, että nuorempi sukupolvi, nyt teini-iässä olevat tai sitä lähestyvät, saavat entistä suuremmassa määrin kaiken tarvitsemansa tietotekniikan tarpeen täytettyä mobiililaitteillaan. Toisessa päässä taas saattaa hyvinkin olla syntymässä seniorikansalaisten ryhmä, joka osti 1980-luvulla lapsilleen tietokoneen, mutta ei koskaan "joutunut" sellaista itse käyttämään -- mutta jotka hankkivat tänä päivänä seuraavaksi puhelimekseen sen sukulaispojan suositteleman androidin tai lumian. Ja huomaamattaan oppivat käyttämään sen kautta verkon palveluita ja mobiilisovelluksia.
Mobile only -käyttäjät ovat jo nyt todellisuutta. Tulevaisuudessa todennäköisesti valtavirtaa.
Palveluiden, sovellusten ja laitteiden valmistajat eivät todennäköisesti vielä ymmärrä muutoksen fundamentaalisuutta. Kuten eivät koulutkaan. Saati sitten työnantajat.
Miten suhtautua uuteen työntekijään, joka osaa aivan kaiken mitä työssä vaaditaan, mutta jonka ainoa kosketus tietotekniikkaan on kännykän kautta? Pakotetaanko työntekijä sopeutumaan Windows-työaseman ääreen, asennettujen Wordien ja Outlookkien käyttäjäksi? Voisiko saman työn tehdä vuonna 2020 myös mobiililaitteilla?
Entä opiskelu? Syntyykö ensimmäinen mobiililaitteilla kirjoitettu gradu vuonna 2025? Opiskeluhan on tiedon hakua, ymmärtämistä ja jalostamista. Vain se tekstimuotoinen jalostaminen vaatii "oikeaa" tietokonetta ja tekstinkäsittelyohjelmaa. Ja onko gigahertseittäin laskentatehoa pursuava laite, jossa on FullHD:täkin tarkempi näyttö ja gigatavuittain muistia enää mitään muuta kuin oikea tietokone, ilman lainausmerkkejä?
Sovellusten, ratkaisujen ja teknisen kulttuurin pitää muuttua, pian, tai olemassaolevat ratkaisut korvataan uusilla, yleensä eri tahojen tarjoamilla ratkaisuilla. Sovellusten tekijöiden pitää luoda sovelluksia, joissa sovellus ei tiedä, käytetäänkö sitä hiirellä, 30-tuumaisella näytöllä ja näppäimistöllä vaiko 5-tuumaisella kosketusnäytöllä.
Jotain täysin absurdiksikin kuviteltavia tehtäviä halutaan tulevaisuudessa tehdä juuri niillä laitteilla, joita käytämme. Se, että videoeditointiohjelman käyttö vaatii tietokoneen, ison näytön, nopean SSD-levyn ja hiiren, on hyvinkin pian lähinnä ohjelman valmistajan ongelma, ei käyttäjien ongelma -- vaihtoehtoja ja luovia ratkaisuja löytyy, jos niille on kysyntää. Se, että käyttäjät mieluummin editoivat videonsa viisituumaisella kosketusnäytöllään, on jo nyt arkipäivää, koska video on saatavilla juuri siinä, koska se kuvattiin samalla laitteella ja se myös julkaistaan samalla laitteella verkkoon.
Kännykkämme on ehkä henkilökohtaisin tekninen laite, minkä olemme koskaan omistaneet -- lähes jokainen meistä osaa kertoa kännykkänsä tarkan mallinimen, mutta vain harva muistaa läppärinsä mallia, hyvä kun edes valmistajan. Kun tuon seikan sisäistää, ymmärtää sen, millä laitteella moni meistä mieluiten työskentelisi: Tietysti sillä samalla laitteella, jonka olemme rakkaudella räätälöineet, sovelluksineen kaikkineen, omaan käyttöömme ja persoonaamme sopivaksi.
Kenties Asus on oikeilla jäljillä viritellessään Padfone-ideoitaan, jossa kännykkämme mukautuu tarpen mukaan myös isompinäyttöiseksi ja näppäimistölliseksi laitteeksi -- kovin, kovin läppärin näköiseksi. Ja kaikesta kritiikistä huolimatta Microsoft saattaa olla hyvinkin viisas pakottaessaan meidät omaksumaan myös työpöydällä Windows Phonen käyttöliittymän. Huhut iPad Prosta irroitettavine näppäimistöineen petaavat myös monimuotoisuuden heräämiselle valmistajien keskuudessa.
Helppoahan muutos ei tule olemaan, etenkään meille, jotka kasvoimme tietokoneiden parissa ja joille mobiililaitteista syntyi 2000-luvun edetessä pikkuhiljaa kokonaisuutta "täydentävä puolikas". Me emme halua sopeutua ajatukseen, että tietokoneistamme tulee tavallaan turhia -- tai siihen, että ratkaisuja suunnitellaan niin, että ne ovat alustariippumattomia -- yleensä vieläpä mobiili edellä suuunniteltuja.
Mutta ne firmat, jotka ymmärtävät sen, että kaikki, aivan kaikki, mitä teimme ja teemme tietokoneilla tänä päivänä, pitää pystyä tekemään järkevästi ja käyttäjäystävällisesti myös mobiilissa, ovat tulevaisuuden voittajia.
Miten se gradu tullaan mobiililaitteella kirjoittamaan? Äänentunnistuksella, erillisnäppäimistöllä, Padfone-tyylisellä mobiili-mukautuu-läppäriksi -laitteella, todella hyvin harjaantuneella kosketusnäyttökirjoittamisella vai jollain aivan muulla? En tiedä, mutta se tullaan kirjoittamaan, aivan varmasti. Silloin vain mobiililaitteiden ja tietokoneiden rajaa ei enää ole ja tämäkin pohdintani näyttää lähinnä hassulta.
Petteri Pyyny, tj
AfterDawn Oy
Twitter: @pyyny
kuva: startapp.com