Teemu Laitila
10. elokuuta, 2013 16:54
HTC julkaisi keväällä HTC One -mallin, jolla se toivoo kääntävänsä pitkään heikosti menestyneen yhtiön nousuun. One oli yksi ensimmäisistä Qualcommin Snapdragon 600 -piiriin perustuvista lippulaivoista, mutta sen jälkeen yhtä tehokkaita luureja on saapunut markkinoille muitakin. Vieläkö alun perin hyviä arvosteluita saanut HTC One pärjää lippulaivojen kilpailussa?
Ainakin Android-luurien osalta laitteiden vertailu alkaa muistuttaa paljolti perinteisten kannettavien vertailua. Parhaissa laitteissa on samat sisuskalut eli yhtä paljon suorituskykyä ja eroja löytyy lähinnä laitteiden rakenteesta ja esimerkiksi valitun näytön laadusta. Myös käyttöjärjestelmä on pohjimmiltaan sama, vaikka käytännössä kaikki valmistajat kuorruttavat Androidin peruskäyttöliittymän omilla versioillaan ja tarjoavat omiin laitteisiinsa joukon yksinoikeussovelluksia.
Millä ominaisuuksilla älypuhelin sitten enää erottuu joukosta ja nousee ylitse muiden? Designista on tullut yhä tärkeämpi ominaisuus ja moni tekeekin ostopäätöksensä ulkonäön perusteella. Sillä saralla HTC on edelleen vahvoilla verrattuna muihin nykyisiin lippulaivamalleihin.
Laite erottuu edukseen alumiinisilla kuorilla, jotka tekevät siitä lisäksi erittäin tukevan. Vaikka käytännön ominaisuuksiensa puolesta alumiini ei olekaan merkittävästi parempi kuin esimerkiksi Nokian käyttämä yhtenäinen polykarbonaattikuori (vaan itse asiassa siihen syntyy helpommin pieniä jälkiä), se antaa laitteelle tiettyä premium-tuntua, joka puuttuu esimerkiksi Samsungin perinteisemmillä muovikuorilla varustetuista laitteista. Värivaihtoehtoina ovat hopea, musta ja tuoreimpana vaihtoehtona punainen.
Sen lisäksi, että One tuntuu hyvältä, se on myös kiistatta yksi markkinoiden tyylikkäimpiä puhelimia. Näytön ylä- ja alapuolen alumiinikaistaleisiin on porattu kaiutinritilät ja etupintaa muilta osin peittävä musta lasi antaa vaikutelman, että näyttö ulottuisi aivan puhelimen reunoihin saakka. Vaikka todellisuudessa näyttöön jääkin pienet reunat, ne ovat erittäin ohuet. Yläreunan kaiutinritilä kätkee taakseen pienen tapahtumista ilmoittavan ledin, joka saisi mielellään olla hieman näkyvämpikin. Näyttölasin alareunasta löytyy valmistajan logo, jonka vasemmalla puolella on kapasitiivinen takaisin-näppäin ja oikealla kotinäppäin.
Selkäpuoli on kaareva ja se koostuu yhdestä alumiinikappaleesta, jonka uriin laitteen antennit on asetettu. Keskellä ylhäällä on kamera ja sen vasemmalla puolella led-salama.
Ulkonäön lisäksi toinen tärkeä valintakriteeri on käytännönläheisempi. HTC One on "vain" 4,7 tuuman kokoinen ja ulkomitoiltaan suhteellisen kompakti. Tarkat mitat ovat 137,4 x 68,2 x 9,3 mm ja painoa on 143 grammaa. Kilpailijoihinsa verrattuna One on hieman paksumpi, mutta piirun verran kapeampi pienemmän näyttönsä ansiosta. Toisaalta, jos puhelimen koko lähentelee jo viittä tuumaa, käyttö vaatii joka tapauksessa sormiakrobatiaa tai kahta kättä, jolloin vieläkin isompi luuri ei enää muuta tilannetta merkittävästi. Vaikka HTC One kuitenkin mahtuu taskuun esimerkiksi Samsungin Note-sarjalaisia paremmin, pääasialliseen kilpailijaansa eli Galaxy S4:n verrattuna se on runsaan millin paksumpi ja runsaat puolitoista milliä kapeampi eli ero ei ole merkittävä.
Jos näytössä näkyvät pikselit vielä häiritsevät jotakuta, HTC Onen näyttöä voi katsella hyvillä mielin ilman pikseleiden hyppimistä silmille. Sen 4,7 tuuman Super LCD3 -näytön resoluutio on 1080 x 1920 eli pikseleitä mahtuu noin 469 kappaletta tuumaa kohti. Kuva on äärimmäisen terävä ja värit toistuvat laadukkaalle LCD-paneelille tyypilliseen tapaan sopivan kirkkaina ilman AMOLED-näyttöjen ylenpalttista saturaatiota. Näyttönsä osalta HTC One on todennäköisesti yksi parhaista saatavilla olevista puhelimista tällä hetkellä.
Prosessorin ja muiden sisuskalujensa osalta HTC One ei juuri erotu kilpailijoistaan. Sama Snapdragon 600 -piiri löytyy niin Samsungin Galaxy S4:sta, Asuksen Padfone Infinitystä kuin LG:n Optimus Prostakin. Snapdragon 600 sisältää neljä 1,7 GHz:n taajuudella toimivaa Krait 300 -ydintä ja Adreno 320 GPU:n. Muistia on kaksi gigatavua ja tallennustilaa mallista riippuen 32 tai 64 gigatavua. Suorituskyvystä ei juuri riitä kerrottavaa. Puhelin on yksinkertaisesti erittäin nopea. HTC:n oma Sense-käyttöliittymäkin rullaa sujuvasti, mutta jos sen korvaa vielä kevyemmällä vaihtoehtoisella launcherilla, ikkunat suorastaan lentävät ruudulla.
Snapdragon 600 tukee uusinta WLAN-tekniikkaa eli 802.11ac-standardia ja myös Bluetooth 4.0 LE -tekniikkaa. MicroUSB-portti sisältää myös MHL-tuen eli kuvan saa sopivalla adapterilla halutessaan myös isolle ruudulle. Laitteen yläreunan virtanappula puolestaan kätkee sisäänsä IR-lähettimen, jolla voidaan ohjata esimerkiksi televisiota.
Akun kapasiteetti on 2300 mAh eikä akkua voi vaihtaa. Muista Snapdragon 600 -puhelimista vaihdettava akku löytyy vain Samsungin Galaxy S4:stä. Akku kestää peruskäyttöä kohtuullisesti, mutta esimerkiksi matkalle lähtiessä lisävirtaa kannattaa varata mukaan, sillä esimerkiksi WLAN-tukiasemana toimiminen tai useamman tunnin surffaussessio tyhjentää akun tehokkaasti.
Laitteistopuolella yksi HTC:n tärkeimmistä erottautumistavoista on ollut puhelintensa musiikkiominaisuuksien korostaminen. Myös HTC Onen takakannesta löytyy Beats Audio -logo ja puhelimen kaiuttimiin on selkeästi panostettu. Etupuolen kaiutinritilät kätkevät taakseen stereokaiuttimet, joiden ääni alkaa lähennellä jo pienten matkakaiuttimien tasoa. Ääni on edelleen diskanttipainotteinen, mutta mukana on myös kohtuullinen annos bassoa. Ei taso vielä yhtään parempia erillisiä kaiuttimia ylitä, mutta jos niitä ei ole saatavilla, HTC One päihittää ainakin muut puhelimet puistokuuntelutarkoituksessa. Lisäksi kaiutinpuheluista saa selvää hieman meluisammassakin ympäristössä.
Käyttöjärjestelmä
Sensen lukitusruutu näyttää perustilassaan kellonajan, päivämäärän ja tietoja säästä. Alhaalta löytyvät myös alapalkin ikonit, joilla voi käynnistää haluamansa ohjelman kulkematta työpöydän kautta. Lukitusruudulle on tarjolla erilaisia tiloja kuten mahdollisuus näyttää lukemattomia tekstiviestejä tai tulevia kalenterimerkintöjä, valokuvia puhelimen albumista tai sen voi myös kytkeä pois päältä kokonaan.
Lukitusruudun jälkeen Sense vie käyttäjän kotiruudun sijasta suoraan BlinkFeed-sovellukseen. BlinkFeed istuu käyttäjän kotiruudukossa aina vasemman puoleisessaa reunassa ja se näyttää koko ruudun leveydeltä uutisotsikoita valituista lähteistä sekä tuoreimpia päivityksiä sosiaalisesta mediasta. BlinkFeed on merkitty oletuskotiruuduksi, mikä on onneksi helposti vaihdettavissa. BlinkFeed on sinänsä kätevä ja pätevä, mutta toisaalta kyseessä on taas tilanne, jossa valmistaja tekee huonomman kopion jo olemassa olevasta sovelluksesta (kuten Flipboard) ja yrittää pakkosyöttää sitä käyttäjille.
Perusnäkymältään Sense 5 ei eroa perinteisestä Android-kotinäkymästä. Android 4.2.2 -päivityksen myötä ilmoituspalkkiin ilmestyi yhden näppäimen takaa löytyvä joukko pikavalintoja, joilla voidaan säätää esimerkiksi ääniprofiilia, langattomia yhteyksiä ja näytön kirkkautta.
Ennen tuoreinta Android-päivitystä Sense ei sisältänyt pikasäätöä esimerkiksi ääniprofiilille perinteisesti virtanappulan pitkän painalluksen takana. Puhelimen sai äänettömälle vain painamalla volume-nappulaa pitkään alaspäin. Päivityksenkin jälkeen käyttöliittymä sisältää vielä muutamia HTC:n omia erikoisuuksia. Koska One sisältää vain kaksi kapasitiivista näppäintä, moniajovalikko löytyy kahden kotinäppäimen painalluksen takaa. Myös valikosta on tehty koko näytön levyinen ruudukko Androidin perinteisen allekkaisen listan sijaan. Epästandardi näppäinvalinta aiheuttaa myös joissain sovelluksissa tarpeen ylimääräiselle mustalle palkille, johon sijoitetaan asetusvalikko. Päivityksen myötä tarjolle tuli kuitenkin mahdollisuus avata valikko kotinäppäimen pitkällä painalluksella, millä palkista pääsee eroon.
HTC on pitkään suosinut ylä-alasuunnassa vieritettäviä sovellusvalikoita ja sellainen löytyy myös Sensen tuoreimmasta versiosta. Sovellusvalikon sisällön voi järjestää aakkosjärjestykseen, viimeiseksi käytettyjen sovellusten mukaan sekä täysin haluamaansa järjestykseen. Myös yhdellä sivulla näkyvien sovellusten määrää voi kasvattaa oletusarvoisesta 3x4 ruudukosta 4x5 ruudukkoon, mikä onkin järkevää, jos asennettuna on yhtään enempää sovelluksia. Myös kotiruudun alavalikko on integroitu osaksi sovellusvalikkoa ja sen kuvakkeiden vaihto onnistuu vain raahaamalla ikoni suoraan sovellusvalikkoon. Työpöydälle raahaaminen tuottaa vain uuden pikavalintaikonin.
Kaiken kaikkiaan Sensen omat erikoisuudet aukenevat kyllä tottumuksen myötä ja tuore Android-päivitys tekee käyttöliittymälle hyvää. Ennen päivitystä One oli kuitenkin pitkään aikaan ensimmäinen puhelin, jossa itsekin jouduin käyttämään Googlea käyttöliittymän temppujen selvittämiseen. Yleisesti ottaen hillitympi Sense on miellyttävä käyttää ja se rullaa sujuvasti tehokkaan prosessorin ansiosta.
Kamera
Megapikselikisa on vielä voimissaan puhelinkameroissa, kun valmistajat pakkaavat pikseleitä yhä tiiviimpään tilaan puhelintensa kuvasensoreille. Onen kohdalla HTC on kuitenkin kääntänyt megapikselikisan päälaelleen ja julistaa nyt, että vähemmän on itse asiassa enemmän.
Valovoimaisten pikseleiden lisäksi HTC Onen kamera sisältää optisen kuvanvakaimen, joka parantaa ainakin liikkumattomien kohteiden kuvausta hämärässä. Lisäksi kuvanvakain vähentää häiritsevää heilumista videokuvatessa. Myös etupuolen kamerasta löytyy kuvanvakain.
Kameran käyttöliittymä on tärkeä sujuvan kuvauksen kannalta. HTC ei ole tehnyt käyttöliittymään merkittäviä muutoksia verrattuna viime vuoden One X - ja One S -malleihin. Eniten käytetyt asetukset ovat helposti saatavilla ja esimerkiksi videokuvaukseen ja valokuvaukseen on omat laukaisunappinsa, mikä poistaa tarpeen turhan työläälle kuvaustilan vaihtamiselle. Edistyneemmät asetukset löytyvät erillisestä valikosta. Tarjolla ovat perinteiset kuvaustilat kuten yökuvaus, HDR ja panoraama. Mielenkiintoisena lisänä HDR-kuvaus on tarjolla myös Full HD -tason videolle. Lisäksi kamera tukee videokuvausta 60 ruudun sekuntivauhtia, mutta vain 720p-resoluutiolla kuvattaessa.
Yksi kameran erikoistempuista ovat Zoe-kuvat, jotka ovat käytännössä lyhyitä videopätkiä. Kun Zoe-tila on käytössä, puhelin nauhoittaa videokuvaa jo ennen laukaisimen painallusta sekä kolme sekuntia sen jälkeen. Tulosta voidaan katsella joko videona tai pätkästä voidaan erottaa yksittäisiä ruutuja. Kuten monien muiden erikoistilojen, myös Zoe-videoiden hyöty jää vähäiseksi muutamien ensikokeilujen jälkeen.
HTC tuottaa päivänvalossa hyvää kuvausjälkeä, joka todennäköisesti riittää suurimmalle osalle puhelinkäyttäjistä. Tarkemmalla zoomailulla paljastuu aggressiivisen terävöintialgoritmin jälki, joka on yleistä nykypuhelimille. Tiukoissa tilanteissa neljän megapikselin kenno ei kuitenkaan yllä samaa yksityiskohtien määrään kuin reippaasti yli kymmenessä megapikseliä huitelevat kilpailijansa. Hämärässä HTC lunastaa lupauksensa muita paremmasta kuvanlaadusta, vaikka edes "UltraPikselit" eivät kykene ihmeisiin. Silti hämyisässä ravintolassa ruoka-annoksesta saa todennäköisesti keskivertoa paremman kuvan myös ilman salaman käyttöä.
Esimerkkikuvia:
Alkuperäiskuvat: 1, 2, 3, 4
Sadan prosentin rajaus (avaa alkuperäisenä)
Esimerkkikuvaa videokamerasta:
Yhteenvetoa
Tämän hetken Android-lippulaivoja vertailtaessa todelliset erot ovat melko vähäisiä, vaikka eri leirien kiihkeiden kannattajien välisistä väännöistä voisi välillä päätellä laitteiden olevan täysin eri planeetoilta. Samaan järjestelmäpiiriin tai vaikka edellisen sukupolven nopeimpaan piiriin perustuvien laitteiden käyttökokemus on pitkälti samanlainen. Erot puhelinten välillä syntyvät lähinnä makuasioista ja oman käyttötarkoituksen sanelemista painotuksista.
HTC Onen vahvuuksia ovat sen tyylikäs ulkoasu ja erittäin tukeva rakenne. Suunnitteluratkaisujen haittapuolena on irrotettavan akun puute, mutta toisaalta vaihtoakun sijaan mukana voi kuljettaa erillistä lisäakkua. Laitteen näyttö on upean näköinen ja puhelimen stereokaiuttimet tuottavat kokoonsa nähden erittäin hyvän äänen. Silti varsinkin näytön osalta Samsungin Galaxy S4 antaa erittäin tiukkaa vastusta. Kameroita vertailtaessa HTC vie voiton pimeäkuvauksessa sekä videokuvauksessa optisen kuvanvakaimensa ansiosta. Toisaalta taas hyvissä olosuhteissa neljän megapikselin kenno rajoittaa yksityiskohtien määrää.
Lisää eroja lippulaivojen välillä voi etsiä sovelluspuolelta. HTC:n Sense on nykyisessä versiossaan siisti, toimiva ja miellyttävä käyttää. HTC on pakannut laitteeseen vain vähän esiasennettuja sovelluksia, mikä voi olla toisaalta myös myyntivaltti, jos valitsee mieluummin itse millä puhelimensa muistin täyttää. Käyttöjärjestelmäpäivitysten osalta HTC on hoitanut asiansa yleensä hyvin ainakin lippulaivojen tapauksessa.
HTC Onen hinta on vielä kuukausia julkaisunkin jälkeen 625 euron tietämillä, mikä on 60 euroa enemmän kuin merkittävin kilpailija Galaxy S4 halvimmillaan. Lippulaivapuhelinten luokassa hintaero ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi niin iso, etteikö sitä kannattaisi maksaa, jos One tuntuu omaan käteen sopivalta.
Edit 13.8 Korjattu maininta puhelimen takakuoren rakenteesta. Toisin kuin artikkelissa aiemmin kerrottiin, takuori on rakennettu yhdestä alumiinikappaleesta.