Teemu Laitila
7. toukokuuta, 2012 12:27
HTC One S on osa HTC:n uutta strategiaa, jolla viime aikoina kilpailusta kärsinyt taiwanilaisvalmistaja pyrkii nousemaan takaisin taistelemaan Android-valmistajien ykköspaikasta.
Taiwanilainen HTC nousi muutama vuosi sitten nopeasti yhdeksi isoimmista Android-valmistajista tyylikkäillä puhelinjulkaisuisilla ja Sense-käyttöliittymällään. Alkuperäinen Sense toi selkeän parannuksen vanhempien Android-versioiden käytettävyyteen. Viimeisen vuoden kuluessa HTC on kuitenkin jäänyt pahasti alakynteen yhä kiristyvässä kilpailussa. Yhtiö julkaisi uusia puhelimia tasaiseen tahtiin, mutta mikään laite ei onnistunut herättämään suurempaa mielenkiintoa puhelinharrastajien keskuudessa. Hyvistä spekseistä huolimatta puhelimet eivät onnistuneet erottumaan Android-puhelinten massasta ja myyntiluvut olivat sen mukaiset.
Aluksi HTC yritti brändätä puhelimensa multimedialaitteiksi varustamalla puhelimensa Beats Audio -tekniikalla. Pelkkä punavalkoinen logo puhelimen takakuorissa ei kuitenkaan vaikuttanut toivotulla tavalla. Tänä vuonna HTC päätti palata juurilleen ja lanseerasi Barcelonan Mobile World Congress -messuilla uuden One-sarjan, josta yhtiö pyrkii kasvattamaan Samsungin Galaxy-brändiin verrattavan käsitteen. One-sarjaan julkaistiin aluksi kolme puhelinta: high-end-mallit One X ja One S sekä keskihintainen One V. One-sarjasta on hankala erottaa varsinaista lippulaivaa, sillä S- ja X-mallit ovat ominaisuuksiensa puolesta huippuluokkaa. Molemmat ovat nopeita ja laitteiden suurin käytännön ero on niiden fyysinen koko. Kaksikosta Puhelinvertailun testiin on saapunut HTC One S, jonka 4,3 tuuman näyttö on hieman lähestyttävämpi monen käyttäjän kannalta.
One S edustaa siis HTC:n uuden tulemisen ensimmäistä aaltoa ja siihen kiteytyy paljon yhtiön uudesta ajattelutavasta. Ulkomuodossa on selvästi nähtävissä HTC:n tavaramerkiksi muodostunut design, mutta saippuapalamuotoilu on jalostettu pidemmälle ja tyylikkäämmäksi. One S henkii minimalistista tyylikkyyttä heti paketin avaamisesta alkaen ja ensimmäinen ajatus laitetta pidellessä on suoranainen seksikkyys.
HTC on onnistunut tekemään One S:stä äärimmäisen ohuen ja 7,8 mm paksuinen puhelin on yksi tämän hetken ohuimpia älypuhelimia. Muilta mitoiltaan One S on 130,9 x 65 mm ja painoa on 119,5 grammaa. Laitetta käsitellessä tuntuu, että vajaan kahdeksan millin paksuuus on puhelimessa jo käytännön alaraja, jonka jälkeen käyttökokemus alkaa kärsiä ja puhelin lipsahdella kädestä. Taskussa One S on käytännössä huomaamaton.
Vaikka moni valmistaja käyttää nykyään erilaisia muoviseoksia myös high-end-puhelimissaan, HTC luottaa edelleen alumiiniin, jota on käytetty yhtiön huippumalleissa jo pitkään. One S koostuu etupinnan lasin lisäksi yhdestä muotoon valetusta alumiinikuoresta ja muovia on käytetty vain puhelimen päissä. Alumiinikuori tekee puhelimesta erittäin jämäkän ja laadukkaan tuntuisen. Ainut ongelma on anodisoidun alumiinin liukkaus, joka ei ainakaan helpota ohuen puhelimen pitelemistä. Lisäksi harmaa liukuvärjätty pinta suorastaan imee itseensä sormenjälkiä ja muita tahroja.
One S:n design on äärimmäisen pelkistettyä ja laite on muotoilunsa puolesta symmetrinen joka suuntaan. Yläpinnan lasi kaareutuu reunoille hieman Nokian N9:n tapaan, mikä antaa puhelimesta vielä sen todellistakin kokoa ohuemman vaikutelman. Vaikka Google on uusimman Android-version myötä pyrkinyt ohjaamaan valmistajia poistamaan laitteistaan fyysiset ohjainnäppäimet kokonaan, One S:n etupuolelta löytyvät edelleen kapasitiiviset taakse, kotiin ja tehtävienhallintaan vievät näppäimet. Ruudun yläpuolelta löytyy valmistajan oma logo sekä yläreunan alumiinkuoren ritilän takaa puheluissa käytettävä kaiutin. Kaiutintritilän takana on myös tapahtumista kertova LED-valo, joka on kuitenkin niin pieni, että sen näkee ainostaan katsoessaan puhelinta suoraan edestä kohtalaisen läheltä. Kaiuttimen vieressä on etukamera videopuhelukäyttöön.
Puhelimen oikeassa reunassa on perinteinen yhtenäinen painike äänenvoimakkuuden säätöön ja vasemmasta reunasta löytyy micro-USB-portti lataamiseen, tiedonsiirtoon sekä kuvan tuomiseen muihin laitteisiin MHL-liitännällä. Yläreunaan on sijoitettu 3,5 mm kuulokeliitäntä sekä virta/lukitusnäppäin. Yläreunan muoviosa irtoaa vääntämällä ja sen alta löytyy paikka micro-SIM-kortille. Alareunasta löytyy vain mikrofoni.
Liukuvärjätyn takakannen erottuvin yksityiskohta on sinisellä reunuksella varustettu kameran linssi, jonka vierestä löytyy yksi LED-salama. Keskelle takakantta on kaiverrettu valmistajan nimi ja alareunasta löytyvän kaiutimen ritilän päällä on suhteellisen huomaamaton Beats Audio -logo.
HTC One S perustuu Qualcommin neljännen sukuplven Snapdradon S4 -prosessoriin, joka on ensimmäinen myyntiin tullut 28 nm valmistusprosessilla valmistettu järjestelmäpiiri. MSM8260A sisältää kaksi 1,5 GHz:n taajuudella toimivaa Krait-ydintä, joiden lisäksi piiriltä löytyy Adreno 225 näytönohjain. RAM-muistia laitteesta löytyy 1 Gt ja sisäistä tallennustilaa 16 gigatavua. Ikävä kyllä One S ei sisällä muistikorttipaikkaa tallennustilan kasvattamiseksi.
Verkkoyhteyksien puolella One S tukee kaikkia yleisimpiä GSM- ja 3G-taajuuksia (850/900/1800/1900 ja 850/900/2100). Datasiirto hoituu lisäksi WiFi:n ja Bluetooth 4.0:n avulla.
Vaikka One S on äärimmäisen ohut, se sisältää 1650 mAh:n Li-Po-akun, joka ei kuitenkaan ole irrotettavissa laitteesta. Qualcommin uusin Snapdragon-sukupolvi ottaa kaiken hyödyn irti pienemmästä valmistusprosessistaan ja korkeista kellotaajuuksista huolimatta One S:n akku kestää keskimääräistä paremmin. Tehonkulutus lepotilassa on minimaalista ja omassa käytössäni (satunnaista surffailua, muutama puhelu päivässä, sähköpostin päivitys päällä, muutamia kuvia) laitteen akku kestää kohtuullisen varmasti vielä toisen päivän iltaan asti. Käyttötottumuksista riippuen puhelinta on ehkä silti syytä ladata päivittäin, kuten kaikkia nykupuhelimia.
HTC One S sisältää Super AMOLED -paneelin, joka perustuu usein parjattuun PenTile-matriisiin kunnollisen RGB-järjestelmän sijaan. One S:n PenTile-paneelissa alipikselit on järjestetty RGBG-järjestykseen (red, green, blue, green) eli lopullinen pikseleiden määrä näytöllä on pienempi kuin kolmea eriväristä alipikseliä per piste hyödyntävissä paneeleissa. Samaan nimelliseen resoluutioon perustuva PenTile-paneeli häviää esimerkiksi tekstin tarkkuudessa vastaavalle AMOLED+-näytölle (plus-merkki viittaa RGB-matriisiin). Toinen RGBG-matriisin aiheuttama ongelma on tummalla taustalla olevien valkoisten ikonien vasempaan reunaan ilmestyvä pieni viherrys ja vastaavasti oikeaan laitaan ilmestyvä punerrus. Ongelma ei todellisuudessa ole erityisen suuri, mutta kun sävyeroihin kerran kiinnittää huomiota, niitä ei voi olla näkemättä myös tulevaisuudessa.
Näytön resoluutio on 540x960, mikä tarkoittaa noin 256 PPI tiheyttä laitteen 4,3 tuuman näytössä. Edellisen kappaleen PenTile-kommentoinnista huolimatta näyttö ei missään tapauksessa ole huonoimmasta päästä. Näytön kirkkaus on erittäin hyvä ja AMOLED-näytön tapaan kontrastisuhde on käytännössä loputon mustan ollessa oikeasti mustaa.
HTC:n oma Android-käyttöliittymä Sense oli alunperin tarkoitettu tekemään vanhojen Android-version käytöstä siedettävämpää. Aikojen saatossa tarve erottua muista valmistajista teki Sensestä kuitenkin loputtoman karkkikuorrutuksen, jossa yksinkertaisintakaan toimintoa ei voinut suorittaa ilman huvipuiston lailla vilkkuvaa 3D-animaatiota. Myös HTC:lla on myönnetty, että varustelu lähti käsistä ja uusimman Sense 4.0 -version myötä yhtiö pyrkii palaamaan yksinkertaisempaan ulkoasuun.
Vaikka uusi Sense on edeltäjiään miellyttävämpi käyttää, se ei kuitenkaan saavuta minimalismissa alkuperäistä Android 4.0 Ice Cream Sandwich -järjestelmän kaksiulotteista tyyliä. Vanhoja HTC-faneja tervehtii kotiruudulla edelleen sama iso säätiedoilla varustettu kello, joka on erityisen tyypillinen Sensen osa. Silti kelloakin on tuunattu grafiikkansa osalta modernimpaanja hillitympään suuntaan. Poissa on kuitenkin esimerkiksi nopealla pyyhkäisyllä toiminut kotiruutujen 3D-karuselli ja kotiruutujen selailu on aiempaa vähäeleisempi tapahtuma.
Sense 4.0 säilyttää monia Android 4.0-version ominaisuuksia, mutta tuo myös joukon uusia toimintoja. Esimerkiksi lukitusruudun pikakuvakkeet ovat käyttäjän valittavissa ja myös lukitusruudun näyttämiä tietoja voi muokata aiempaa enemmän. Ruudulle voi asettaa halutessaan sään, uusimmat päivitykset sosiaalisista verkostoista tai näkymän, joka kertoo puhelimen ilmoituksista kuten saapuneista viesteistä ja tulevista kalenteritapahtumista. Kotiruutujen alapalkki sisältää viisi ikonia, joista keskimmäisenä sovellusvalikon ikoni. Loput neljä ikonia voi valita halunsa mukaan ja palkkiin voi liittää jopa sovelluksia tai yhteystietoja sisältäviä kansioita.
Uusi sovellusvalikko ei sisällä ICS:n erillistä välilehteä widget-sovelluksille, mutta työpöydälle on helppo lisätä sisältöä painamalla pitkään kotiruutua. Avautuva valikko esittää sovellukset, widgetit ja yhteystiedot, joita voi nostella haluamilleen kotiruuduille. Kaikki kotiruudut saa edelleen näkyviin yhtä aikaa pikkukuvina nipistyszoomauksella.
Androidin graafisen ulkoasun kehityksen myötä ja viimeistään uusimman Android-version kohdalla valmistajien erillisten käyttöliittymien liimaus käyttöjärjestelmään on asetettu yhä useammin kyseenalaiseksi. Vaikka Sense 4.0 on 3.x-versioita miellyttävämpi käyttää, sen tuomat parannukset verrattuna alkuperäiseen Android 4.0 -käyttöliittymään ovat äärimmäisen harvassa. Monessa kohdassa tilanne on jopa päinvastainen, mikä vaikuttaa tilanteena järjettömältä. Yksi erikoinen suunnitteluratkaisu on päätös jättää puhelimeen fyysiset näppäimet huolimatta siitä, että Google pyrkii jatkuvasti kehittämään Androidia käytettäväksi pelkästään virtuaalisilla näppäimillä.
Ice Cream Sandwichin käytännöistä johtuen fyysisillä näppäimillä ei juuri edes säästetä ruudulta tilaa. Uusimmassa Android-versiossa Google on pyrkinyt vähentämään erillisten valikkonäppäinten taakse kätkettyä tietoa ja tuomaan kaikki toiminnot paremmin esiin esimerkiksi vierekkäisiin välilehtiin perustuvalla suunnittelulla. Silti ICS:stä löytyy edelleen valikko, joka alkuperäisessä versiossa esitetään tarpeen vaatiessa kolmena pisteenä virtuaalisten näppäinten vierellä. One S ei sisällä virtuaalisia näppäimiä eikä myöskään fyysistä näppäintä asetusvalikoille, joten asetusvalikko esitetään sitä käyttävissä sovelluksissa koko ruudun levyisenä palkkina. Lopputuloksena on, että valikko vie tilaa lähes yhtä paljon kuin virtuaaliset näppäimet.
Toinen ICS:n perustoimintoihin tehty muutos on moniajovalikon raju uudistaminen. Ice Cream Sandwichin myötä myös puhelimet saivat Honeycomb-tableteista tutun valikon, jossa edelliset sovellukset näkyvät päällekkäisenä rullattavana listana. HTC on kuitenkin korvannut valikon kokonaan omalla versiollaan, joka muistuttaa huomattavasti enemmän esimerkiksi Windows Phone -järjestelmän edellisten sovellusten listaa. HTC:n versio häviää käytettävyydessä ja tyylissä alkuperäiselle eikä muutosta huonompaan voi perustella mitenkään.
Onneksi kaikki HTC:n tekemät muutokset eivät ole askelia taaksepäin. Sensen vakioselain on erittäin hyvä ja se sisältää muutamia käteviä toimintoja, joita ICS:n oletusselaimesta ei löydy. Mukana on esimerkiksi mahdollisuus kytkeä Flash helposti päälle tai pois ja erillinen nappula, joka esittää sivun tekstisisällön helpommin luettavassa muodossa ilman häiritseviä graafisia elementtejä. Toisaalta taas Chrome for Android on selaimena monipuolisempi, joten HTC:n parannukset jäävät vähälle käytölle.
Kokonaisuudessan Sense 4.0 on puutteistaankin huolimatta huomattava parannus aiempaan. Lisäksi HTC on panostanut onnistuneesti puhelimeen paketoituihin lisäpalveluihin. HTC ilmoitti jo aiemmin, että uusien puhelinten mukana ei enää toimiteta Beats Audio -kuulokkeita. Kuulokkeiden sijaan One S:n ostaja saa 25 gigatavua tallennustilaa Dropbox-tililleen. Musiikkikauppaa tarvitsevalla puhelimeen on esiasennettu 7Digital-kaupan sovellus, joka tuntuisi toimivan hyvin.
Kamera on yksi osa-alue jota HTC haluaa One S:n tapauksessa korostaa. HTC kutsuu kameraa nimellä ImageSense, joka viittaa kameran ohjelmistoon, kuvankäsittelyalgoritmeihin ja muihin ominaisuuksiin. One S:n takakamera tallentaa kuvia kahdeksan megpikselin tarkkuudella. HTC lupaa kameran toimivan keskivertoa paremmin myös pimeässä, sillä 28 mm laajakulmalinssin f-arvo on kohtuullisen hyvä f2.0, joka mahdollistaa myös nopeiden tilanteiden tarkemman kuvauksen.
Toinen HTC:n mainostama ominaisuus on kameran nopeus. Kuten Samsungin Galaxy Nexus -puhelin, myös HTC:n One S ottaa kuvia lähes täysin ilman viivettä ja kuvankäsittelypiirin ansiosta automaattinen tarkennus pysyy nopean sulkimen perässä.
Teknisten ominaisuuksien lisäksi HTC on kehittänyt kamerasovelluksen käyttöliittymää, mikä on yksi harvoista selkeistä parannuksista alkuperäiseen muokkaamattomaan Ice Cream Sandwich -käyttöliittymään. Ehkä tärkein uudistuksista on mahdollisuus ottaa still-kuvia ja videokuvaa samasta ruudusta ilman tarvetta vaihtaa kameratilaa. Toinen uudistus on mahdollisuus napsia still-kuvia samaan aikaan kun kamera tallentaa videokuvaa. Videokuvasta heiluntaa poistaa kuvanvakaus ja äänet tallentuvat stereona. Lisäominaisuutena kuviinsa voi lisätä Instagram-tyylisiä efektejä suoraan kameran käyttöliittymästä, jos niistä sattuu pitämään.
One S:n ottamat kuvat ovat yleisesti ottaen laadukkaita ja vertailukelpoisia muiden saman hintaluokan laitteiden kanssa. Kameran piirtojälkeä voi tarkastella alla olevista esimerkkikuvista.
Suorituskyvyn osalta HTC:n One S -puhelinta voi kuvailla vain yhdellä tapaa: salamannopea. One S on todennäköisesti sulavin tähän mennessä julkaistu Android-puhelin. MSM8260A -piirin kaksi 1,5 GHz:n taajuudella toimivaa Krait-arkkitehtuuriin perustuvaa ydintä pitävät huolen siitä, että käyttöliittymän tahmailu on äärimmäisen harvinaista ja silloinkin kyseessä on todennäköisesti joku muu pullonkaula kuin prosessori. Myös sovellukset käynnistyvät nopeasti eikä puhelinta käyttäessä tule käytännössä missään vaiheessa tunnetta, että asioiden tapahtumista joutuisi odottamaan. Verrattuna ICS-päivityksen saaneeseen Galaxy S 2 -puhelimeen, One S on selvästi nopeampi päivittäisessä käytössä.
Nopeus näkyy käyttöliittymän lisäksi myös nettiselailussa. Sivujen renderönti on vikkelää ja zoomauskaan ei saa sulavaa kokemusta hyytymään. One S saavuttaa Qualcommin Vellamo-testissä lukemat, jotka ovat täysin omaa luokkaansa. Vellamon tarkoituksena on nimenomaan pyrkiä mittaamaan käyttäjän subjektiivista nopeuden kokemusta yleisimpien nettiselauksessa tarvittavien ominaisuuksien osalta. Huipputulokseen kannattaa kuitenkin suhtautua pienellä varauksella, sillä Qualcommin omat Snapdragon-prosessorit todennäköisesti pärjäävät testissä keskivertoa paremmin muutoinkin.
Snapdragon S4 -piiri pitää sisällään Krait-ytimien lisäksi Adreno 225 -näytönohjaimen. Arkkitehtuurinsa puolesta Adreno 225 ei juuri eroa edellisen sukupolven Snapdragon-piireissä käytetystä Adreno 220 -ohjaimesta, mutta pienemmän valmistusprosessin ansiosta Qualcomm on saanut piiristä irtu huomattavan määrän lisätehoa kellotaajuuksia nostamalla. Syy edellisen sukupolven näytönohjaimen käyttöön oli Qualcommin tarve saada ensimmäiset 28 nm järjestelmäpiirit markkinoille valmistajista ensimmäisenä eikä päätöstä voi juuri moittia. Adreno 225 suoriutuu tehtävistään kiitettävästi.
| HTC One S | Samsung Galaxy S II | |
| Qualcomm Vellamo | 2420 | 1223 |
| Basemark ES 2.0 Taiji Free | 48,66 FPS | 45,67 FPS |
| GLB 2.1 Egypt Standard | 60 FPS | 60 FPS |
| GLB 2.1 Egypt Standard (offscreen 720p) | 95 FPS | 87 FPS |
Kahta eri sukupolvea edustavien puhelinten ero tulee erityisen hyviin esiin Vellamo-testissä, jossa uudempaan arkkitehtuuriin perustuva nopeampi prosessori vie voiton kevyesti. Myös Linpack-testin tulos on One S:n kannalta suosiollinen. Grafiikkasuorituskykyä vertaavissa testeissä molemmat laitteet yltävät täyteen 60 FPS noputeen, jossa vsync estää nopeutta nousemasta suuremmaksi. Renderöitäessä grafiikkaa ruudun ulkopuoliseen puskuriin 720p-resoluutiolla, One S ottaa kohtalaisen etumatkan.
One S suoriutuu nykyisiltä "mobiilitietokoneilta" vaadittavista tehtävistä loistavasti suorituskykynsä ansiosta, eikä laitteen puhelinominaisuuksistakaan löydy valitettavaa. Äänenlaatu on puheluissa kirkas molempiin suuntiin ja voimakkuutta löytyy heikompikuuloisenkin tarpeisiin.
Kuten yleensä älypuhelimissa, ulkoista kaiutinta ei kuitenkaan voi suositella esimerkiksi musiikinkuunteluun, vaikka tarpeen vaatiessa sekin onnistuu. Kaiutin kuitenkin soveltuu puhelukäyttöön kohtalaisen hyvin.
Kaiken kaikkiaan HTC:n One S osoittaa sen, että taiwanilaisyhtiöllä on vielä rahkeita kilpailla parhaan Android-valmistajan tittelistä ja yhtiön design-osasto on löytänyt luovuutensa uudestaan viime vuoden mittaan julkaistujen toisiaan muistuttavien saippuapalojen jälkeen. One S on erittäin miellyttävä katsella ja huolimatta siitä, että en ole ikinä ollut HTC:n perinteisen tyylin suurin fani, One S näyttää huomattavasti paremmalta kuin Samsungin juuri julkaistu Galaxy S III ainakin pelkkien promokuvien perusteella.
Parin viikon testijakson aikana puhelin vakuutti ulkonäkönsä lisäksi myös suorituskyvyllään. Snapdragon S4 on suoranainen ilo nettisurffauksessa eikä raskaampienkaan sivustojen latautumista tarvi juuri odotella, jos vain netti antaa myöten. Käyttöliittymä soljuu haluttuun suuntaan sulavasti ja ohjelmat käynnistyvät vikkelästi. Kameran kuvausjälki on nykystandardeilla vähintäänkin riittävän hyvää.
One S:n kohdalla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nykyaikaisen huippupuhelimen akkukesto oli positiivinen yllätys. Yleensä käyttäjän on yksinkertaisesti totuttava siihen, että puhelimen akku on pakko ladata joka yö ja pahimmassa tapauksessa piuhaa pitää katsella jo alkuillasta. One S:n akku kestää kohtuullista käyttöä kaksi päivää, mikä on hyvä saavutus ottaen huomioon puhelimen ominaisuudet ja suorituskyvyn. Tietysti akun saa myös tyhjäksi muutamassakin tunnissa, jos Krait-ytimiä työllistää esimerkiksi HD-elokuvan pyörittämisellä näyttöä päällä pitäen.
Puhelimesta jäi mieleen paljon positiivista, eikä juuri mitään valitettavaa. Jos jotain negatiivista pitää mainita, niin HTC:n Sense ei vieläkään täysin vakuuta, vaikka tuorein versio ei enää saakaan silmiä vuotamaan verta karkkikuorrutuksellaan. Vaikka One S:n hintalappu on sen ominaisuuksien mukainen, se on kuitenkin varma vaihtoehto omassa hintaluokassaan. One S:ää voi suositella erityisesti niille, joiden mielestä puhelimen ruudun maksimikoko on lähempänä neljää kuin viittä tuumaa.
Edit 7.5: lisätty kappale puhelimen äänenlaadusta.